Pellavahousut ja paatos käsitöiden tärkeydestä

Kirjahyllyssä on ollut tehtävien käsitöiden pinossa jo pitkään pellavahousun kaava Suuresta käsityölehdestä 6-7/2008. Sopiva kangas on vain uupunut, mutta se ongelma korjaantui Tallinnan reissulla - mukaan tarttui Abakhanin palalaarista kolmen metrin pala tummansinistä ohutta pellavaa hintaan 8 €! Viikonlopun säätiedotteen näyttäessä lämpöisiä lukemia, totesin, että hommaan oli ryhdyttävä nyt eikä kohta.

Ainoa ongelma tässä projektissa oli tuo kasvava vatsakumpu - tuntuu turhauttavalta tehdä mitään vaatteita, joita käyttäisin vain seuraavan (noin) kuukauden. Päätinpä - jälleen kerran - soveltaa! Siinä vaiheessa, kun lahkeet ommellaan yhteen, päätin jättää keskietusauman ompelematta. Sauman sijaan ompelin siihen väliin trikoisen kolmion, jonka voin sitten poistaa palauduttuani entisiin mittoihini - tai edes sinne päin. Arvioin vatsani koon hipihiukkasen liian suureksi, joten korjausliikettä piti trikookolmiossa tehdä kuminauhalla. Toistaiseksi housut myös laskeutuvat aika alas, joten housujen lahkeensuihin lisäsin kuminauhan pitämään housunpuntteja ylhäällä likaantumasta ja aiheuttamasta kompastumisia. Housujen malli on ihana! Sopivan löysä ja "kinnaamaton", sisäsaumoihin muodostuvat pussit ovat hauskan ilmavat, näyttää juuri sopivasti kesäisen boheemilta alibabahenkisyytensä kera. Näitä passaa pitää päällä kuumemmallakin säällä!

Uusimmassa Opettaja-lehdessä (21/2012) oli mielenkiintoinen juttu kestävästä kehityksestä vaatteissa (mikä on kuulemma hyvin jälkijunassa). Siinä haastateltu yliopistonlehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen varoitteli mm. siitä, että kaupassa myytävissä tuotteissa saatetaan vedota luontoystävällisyyteen, vaikka "siinä saattaa olla luontoystävällistä vain jokin napinkokoinen asia". Varoituksen sana osoitettiin viherpesua kohtaan, jolloin luontoystävällisyys jää vain markkinointikeinoksi. Käsityöntekijän näkökulmasta iski seuraava Koskennurmi-Sivosen kommentti:

"Käsityönä tai pieninä sarjoina tehtyjen vaatteiden ostaja voi edes jotenkin hahmottaa tuotantoprosessin. Hän voi ehkä sen verran samaistua prosessiin osallistuvien ihmisten osaan, että osaa arvostaa heidän työtään."

Vaikka kankaat ja materiaalit tuntuvat välillä vähän turhankin kalliilta ja usein käy halvemmaksi painella massatuotantovaatekauppaan, olisi hyvä muistaa tämä luonto- ja ihmisoikeusnäkökulma. Voisin kuvitella, että on ekologisempaa kuljettaa Suomeen kangaspakkoja kuin valmiita vaatteita, jotka ovat jo pelkkänä kankaana matkustaneet ympäri maailmaa. Itse tehdyn vaatteen takana olevat työolot ja -tunnit ovat taatusti selvillä. Käsityöläisten arvostuskin kasvaa vauhdilla, kun nuppineulat osuvat omiin sormiin. Viime aikoina myös arvostukseni kaikkia käsityöbloggaajia kohtaan on kasvanut - tosi moni tekee tosi upeita ja hienoja juttuja. Vaikka moni, minä mukaanlukien, bloggailee käsitöistä omaksi ilokseen ja pitääkseen päiväkirjaa omista tuotoksista, tuovat käsityöblogit esille sen tuotantoprosessin, joka on vaatteiden taustalla. Käsityöblogit myös lisäävät käsitöiden arvostusta. Tänä päivänä niiaan ja tsemppipeukutan kaikkia käsityöblogikirjoittajia! On hienoa, että käsitöiden asialla on näin paljon hienoja ihmisiä! Yritetään yhdessä saada tätä käsityö- sekä käsityöblogimaailmaa muillekin tutummaksi!

Ihanaa kesäpäivän jatkoa kaikille!