Sivut

lauantai 7. tammikuuta 2012

Villatakki eli yksi ikuisuusprojekti päätökseen

Käsityöharrastukseeni kuuluu aina jokin ikuisuusprojekti, pahimmillaan useampi. Ikuisuusprojektiksi EI lasketa niitä ideoita, jotka odottavat kankaina tai lankoina kaapissa - voi jos niin tekisin, niin koko harrastukseni olisi yhtä ikuisuusprojektia! Ikuisuusprojekti on siis työ, jonka valmistuminen kestää vähintään puoli vuotta. Yleensä kauemmin. Noh, nyt on saatu yksi ikuisuusprojekti päätökseen.


Aloitin työn viime keväänä hetken mielijohteesta. Ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 10/2009 (pitsijakku) ja lankana käytin SandnesGarnin Kitten Mohairia (toinen kuin ohjeessa suositeltu). Tein S/M-kokoisen. Ja villatakista tuli aivan liian iso minulle! En tiedä, johtuiko se eri langasta, käsialastani vai suuntaa-antavasta koosta vai pienehköstä yläkropastani. No onneksi minulta löytyy yksi isompi poolotunika, jonka kanssa tämä villatakki passaa ja voihan sitä kotona käyttää lämmikkeenä. Jos liian suurta kokoa ei lasketa, olin muuten ihan tyytyväinen tähän! Mutta taidan kuitenkin pitäytyä jatkossa pienemmissä neuletöissä, niin säästyn pahalta mieleltä.



Talvisiin tunnelmiin!

PS. Kävimme tänään Salon Design Hill Caféssa (Toinen keksi, Turuntie 14, Salo). Mikä Ihana paikka, annokset kauniita ja Helsingin hintatasoon verrattuna huokeita. Harmi, kun en tullut ottaneeksi paahtovanukkaastani kuvaa. Mutta käykää siellä!

9 kommenttia:

  1. No, mutta on kauniin näkönen, niin ja lämpösen.
    Hyvää alkanutta vuotta :)

    VastaaPoista
  2. On kotikaupunkini Suomessa<3
    Kauniin villatakin olet tehnyt...hyvää illanjatkoa!

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunis neule! Ja sopii hurjan hyvin tuon tunikan kanssa!:)

    VastaaPoista
  4. Tosi kaunis neule! Saattaapi olla ohje, minulla on ainakin käynyt muutaman kerran SK:n kanssa, että ohjeen koot ei jotenki vaan pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
  5. Kaunis. KAnnatti tehdä se valmiiksi.
    Minulla on parhaimmillaan mennyt villapaidan tekemiseen kolme vuotta, osin siksi että kyllästyin kirjoneuleen lankojen selvimiseen ja osin siksi, että unohdin sitten koko neuleen- äitiyslomalla se sitten putkahti esiin ja tein sen valmiiksi:)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa tutulta... Minullakin on ollut paljon ongelmia noiden kokojen kanssa ja nimenomaan noin, että tulee liian isoa. Langan vaihto toiseen varsinkin on ollut ihan tuhoon tuomittu yritys. Harvoin kai ne ensimmäiset neulepaidat mitään kauneinta tuotantoa muutenkaan ovat, vaikka tietysti sitä kaiken suuren työmäärän jälkeen niin toivoisi. Jonkin aikaa tein niin, että neuloin pienimmän ohjeen mukaan yhtä kokoa pienemmillä puikoilla, mikä helpotti hieman. Olen myös lisännyt joihinkin huonosti istuviin neuleisiin ohutta kuminauhaa ja saanut siten joistain käyttökelvottomista tuotoksista sellaisia, että niitä kehtaa jopa pitää päällään.

    Nyttemmin olen kuitenkin yrittänyt yksinkertaisesti opetella tekemään tiukempaa käsialaa, jolloin koot toivottavasti onnistuvat paremmin ja neulepinnastakin saa nätimmän ja tasalaatuisemman. Opetteluvaihe on vielä kesken ja toistaiseksi uusi neulomistyyli tuntuu aika takkuiselta, mutta jälkeen olen oikein tyytyväinen. Eiköhän tuo jossain vaiheessa ala sujumaan jouhevammin, toivottavasti…

    Onneksi löysit neuleeseen sopivan tunikan, näyttää ainakin sen kanssa oikein kivalta! Rohkaisisin myös joskus myöhemmin tarttumaan uudestaan isompaankin työhön. Kyllä se siitä harjoittelemalla lähtee sujumaan ja jos vielä pelaa varman päälle eli valitsee langan ohjeen mukaan, tekee mallitilkut ja mittailee välillä (mikä on kyllä toki tylsää), niin onnistumisen todennäköisyys on jo paljon suurempi. Sinulla on kuitenkin käsiala kunnossa, mikä on mielestäni se tärkein juttu.

    VastaaPoista
  7. Kovasti kiva blogi sinulla! Oli ilo löytää tänne.

    Pikaisesti selasin kuviasi ja erityisesti jäi mieleen Papinrouva korut, aivan huikeita!

    Maalattu keittiön jakkara oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana idea. Omasta keittiöstä löytyy kovasti maalausta kaipaava tuoli ja jokin teksti kyljessä tekisi siitä aika mainion.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista, erityisesti Vyyhti, sinulle, rohkaisemisesta. Ehkäpä tässä hetken näppejäni nuoltuani (ja ajan kullattua tämän muiston) käyn johonkin isompaan hommaan.

    Minna, kiva kun löysit, sulla myös ihanainen blogi. Itse yritän tuunailla ja pitää yllä käsitöissänikin (luonnon ja rahapussin) säästöä!

    VastaaPoista
  9. Hei ihanaa että osallistuit arvontaani blogissa ja että vielä piditkin blogistani! Lämpimästä tervetuloa lukijoiden joukkoon! Törmäillään blogimaailmassa puolin ja toisin! :) Sinunkin blogi vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.. Jatkan tutustumista! :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!