Koiran nuttu

Nyt on vihdoin tullut sellainen talvi, että jäätkin kantavat (ainakin paikoin). Se tarkoittaa sitä, että Isännän pilkkikausi alkoi eilen. Nipsu-koiramme on aina Isännän kalareissuilla mukana, viimeksi muutaman päivän reissuun parivaljakko lähti eilen. Pitihän minun Nipsulle tehdä oma takki, että tarkenee jäällä hiukan pidempään! (Todellisuudessa Se Oikea syy taitaa olla vain se, että minusta on kivaa pukea pientä eläintäni :) )

Sopivasti joululomalla veljen vaimon käsityölehtivarastosta löysin sopivan ohjeen ja kaavan koiran nuttuun (Suuri Käsityölehti 4/2005). Kaavaa piti muokata vain hieman (lisätä pituutta ja leikata hiukan jaloille tilaa). Omista varastoista löytyi pala jotain villasekoitekangasta ja jämäfleeceä vuoriksi. Kiinnitystarranauhaan laitoin heijastinta. Jos Nipsu olisi tyttö, niin siihen olisi kyllä päätynyt pitsiä! No, näkyypähän pimeällä tuo meidän otus ja koira sai säilyttää miehisyytensä.

Nipsu ei kauheasti arvostanut talven ensimmäistä sovitus- ja pukemissessiota, lopulta luovutti, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Onnekseni kuulin, että takki ei paljon menoa haitannut sitten jäällä.

Talvimieltä muillekin!