Huppupyyhe ja kuusenkerkkäsiirappi

Selailin aikaa sitten hauskaa sew 4 home -sivustoa ja törmäsin siellä huppupyyhkeen ohjeeseen. Sinänsähän nyt hupullinen pyyhe ei kummempia ohjeita kaipaa, mutta se, mikä oli tässä ohjeessa kiva idea, oli tuo kuviokangas, joka huppuun ommellaan. Varastoistani löytyi sopiva pala vaaleanruskeaa froteeta ja siihen piristeeksi ompelin omppukangasta ja punaisen kanttinauhan. Valmistumisensa jälkeen luontevasti tämä pyyhe päätyi pesukoneeseen, koska Navi omi sen nukkumapaikakseen heti, kun silmä vältti. Nyt on bebellä oma pyyhe! (Kaikki nyt tietää, miltä huppupyyhe näyttää, siispä en kokenut suurta tarvetta kuvata tätä yksityiskohtaisemmin.)

Kun tulee kesä, tulee myös valtava tarve säilöä ja pakastaa kaikkea (tähän tarpeeseen tuonee oman lisänsä valtava pesänrakennusvietti). Alkukesä ei kuitenkaan ole se otollisin aika moiseen toimintaan. Onneksi serkkuni on villivihannesten asiantuntija ja sain häneltä vinkin kuusenkerkkäsiirapista! Mökkireissulla metsässä kulkiessa keräsin kuusenkerkkiä pussiin ja pian olikin kattilallinen aineksia kasassa. Kerkkäkeräilijöille huomioksi, että kerkkien keruuseen tarvitsee maanomistajan luvan, eli jokamiehenoikeuksiin kerkät eivät kuulu. Ohjeita on netti pullollaan, itse käytin tätä. Siirappi jäi aika litkuksi, liekö tarkoituskin, itse kun en aikaisemmin ole sitä maistanut saati nähnyt. Maku on suloinen, makea ja metsäinen. Isäntä sanoi, että maistuu lakalta, ja keittelyä seurannut ystäväni sanoi keitoksen myös tuoksuvan siltä. Itselleni suurin yllätys oli tuo väri; Vaaleanvihreistä kerkistä tuli pitkän keittelyn ja sokerin lisäämisen jälkeen kirkkaanpunaista! Tätä herkkua pitää tehdä taas ensi keväänä, se meinaa maistuu hyvältä!

Tässä valmistuneista purkeista muutama.

Marjastusaikoja odotellessa...