Sivut

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Viheliäinen neulosjakku

Takana päin on taas sellainen projekti, että HOHHOH! Kaikki alkoi siitä, kun siivosin Äitini kangasvarastoa, joka - kuten omanikin - aina kasvaa ihan huomaamatta. Sieltä löytyi hauska musta joustava kangas, joka ei todennäköisesti luonnonkuitua ole nähnytkään, mutta joka näytti niin kivalta, että ajattelin viedä sen mukanani ja ommella siitä Suuressa Käsityölehdessä 1/2012 olleen jänskän neulosjakun. Kangas siis matkasi Helsinkiin, leikkasin kaavat ja kappas, huomasin, ettei kangas riitäkään. No minäpä nohevasti sitten lyhensin ja muokkasin kaavaa niin, että kangas riitti. Ompelushommiin ryhtyessä huomasin, että kyseessä on ehkä universumin viheliäisin kangas! Se oli ihan vempula eikä pysynyt hyppysissä ja kankaan reunoja oli vaikea saada pysymään kohdakkain ompelemisen ajaksi. Lopulta neulasin ommeltavat saunat hyvin tiheään, ja jotenkin sain kärsivällisyyteni riittämään paidan loppuun saattamiseen. Malli oli löysä, huomasin sen kyllä, mutta ajattelin, että ei se sitten valmiina haittaa. Pöh. Kun paita oli vihdoin viimein valmis, paita ei toiminut mallina saatikka kankaana tai minään muunakaan minun päällä. Ryökäle. Korjausliikkeisiin kärsivällisyys ei riittänyt. Rimpautus Äidilleni: "Taisin tehdä sulle paidan." Neulosjakku toimi paljon paremmin hiukan isompikokoisen Äitini päällä, kaikin osin. Tuotokseni siis pääsi kuin pääsikin käyttöön, vaikkei omaani - jei!


Pysyn tästä lähtien tuollaisista kankaista kaukana. Voitokseni kuitenkin lasken sen, että jaksoin ommella neulosjakun loppuun ja sain siitä suht siistinkin. Ehkä nyt tavallinen trikoo tuntuu ihan kivalta ommeltavalta. Ja opinpa arvostamaan saumuria entistä enemmän, nimittäin ilman saumuria tästä hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään.

Luulin, että lasten kuvaaminen olisi haastavaa. Äiti ei kyennyt olemaan pihalla hetkeäkään tekemättä mitään, kuvaan ikuistui siis myös orvokkien siivousoperaatio.

Tällaista se käsitöiden harrastaminen välillä on - aina ei mene nappiin. Pääasia kuitenkin, että tuotokseni pääsi käyttöön ja Äidin kangasvarastoissa on yksi kangas vähemmän. Ja löysinpä taas uuden "elämänohjeen", jolla käsityöt onnistuu paremmin: joskus on hyvä nukkua yö ensin ja jatkaa vasta sitten.

Kärsivällisiä ajatuksia viikkoon!

3 kommenttia:

  1. No hyvä että pääsi käyttöön. Hyvännäkönen kyllä, toivottavasti viheliäinen kangas kuitenki tuntuu käytössä mukavalta ;D

    VastaaPoista
  2. Hieno tuli! :D (Voi kun nauratti tuo kommentti äidin kuvaamisen vaikeudesta :D )

    VastaaPoista
  3. Vertaistukea, ah! Taistelin itse samaisen jakun kanssa kesällä, ja minulla ei ole saumuria. Kangas on minunkin jakussani ohutta ja venyvää liruneulosta, ja hermot sen kanssa menivät niin että etureunan kaitaletta vaille valmis jakku odottelee parempia aikoja vaatehuoneen perukoilla.. Nakkasin sen kerran jo roskiin, mistä mieheni sen kävi pelastamassa.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!