Tärkeintä on pysähtyä hetkeksi eli pikakoru

Kerrottakoon sen verran henkilökohtaisesta elämästäni, että joskus minulla tämä multitaskaus saa vähän överimittasuhteet. Television katsominen, kuntopyöräily ja neulominen samanaikaisesti on ihan kevyttä verrattuna viime viikkoihin. Olen viime aikoina vauvan hoidon lisäksi myös jatkanut sinnikkäästi opintojani ja suorittanut opetusharjoittelua (kiitos armaalle miehelleni siitä, että hän on mahdollistanut tämän hoitamalla vauvaa ja kotia päivät, kun minä porhallan tuolla jossain). Aika on kuitenkin rajallinen, joten minulla ei ole ollut muutamaan viikkoon kerta kaikkiaan aikaa itselleni, aikaa istahtaa alas ja tehdä rakkainta ja rentouttavinta tekemistäni, käsitöitä. Koska vieroitusoireet käsitöistä alkoivat käydä turhan suuriksi (eli känkkäränkkä), oli tehtävä jotain. Langanpätkä ja kolme isoa helmeä saivat uuden tehtävän koruna. Tämä minuutin liiankin helppo melkein-käsityö olikin minulle rentoutumisen keidas, ajatukset hetkeksi pois ja sitten taas puurtaminen jatkuu. Haluan rohkaista tällä melkein-käsityöllä muitakin kiireisiä ihmisiä muistamaan, että luovuuden toteuttaminen ei loppujen lopuksi vaadi kovin paljon aikaa tai resursseja. Tärkeintä on pysähtyä hetkeksi!

Tässä touhun ja tohinan keskellä tuntui erityisen hyvältä, kun sain Pandan pajalta tunnustuksen. Kiitos kaunis tästä, se antoi minulle voimia erääseen ylivoimaiselta tuntuvaan päivään!

Toivotan Kirsi Kunnaksen runonpätkän myötä oikein rentouttavaa viikonloppua!

"Mitä varten kuppi on?

Mitä varten on murheet?

Kuppi on kahvin juomista varten

ja murheet tehty huomista varten."

5

Neulottu jättipupu

Näin taannoin Suuressa Käsityölehdessä 5-6/2011 ihanan neulotun pupun ohjeen, jota en voinut vastustaa ja aloin kesällä neuloa pupua tyttärellemme joululahjaksi. No siinä kun oli kaikenlaista, mm. itse neitokaisen syntymä, projekti vähän venähti. Olisin saattanut saadakin pupun valmiiksi jouluksi, jollei lanka olisi loppunut kesken. Kolmesti. Ohjeen mukaan lankaa olisi kulunut toista väriä 75 grammaa ja toista 25 grammaa. En tiedä, oliko minun käsialani tuon pörrölangan kohdalla jotenkin erityisen löysä vai mikä meni pieleen, mutta beige lanka loppui kesken kahdesti ja valkoinen kerran. Aika kurjaa, sanoisin. Onneksi lahjan saaja ei vielä paljoa joulusta ymmärrä, joten lahja teki tehtävänsä, vaikka sen saikin vasta uudenvuodenpäivänä.

Pupu on aika iso, lähes tytön kokoinen. Se on kuitenkin sen verran kevyt, että sen kanssa on mukava painia ja sitten välillä voi vähän maistella korvaa.

Pehmoisia ajatuksia uuteen viikkoon!

17

Ensikosketus kirjansidontaan

Eräs ystäväni rakastaa vihreää. Törmätessäni mystisissä kangasvarastoissani vihreään nahkapalaan, tiesin, että siitä pitäisi tehdä jotain juuri tälle ystävälleni. Leikkasin niin ison suorakaiteen kuin suinkin sain, siitä tuli pussukka. Pienet ylimääräiset palat sain kirjasen kansiksi, ja kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä kirjansidontaa. Lyhykäisen googlailun tuloksena sain tietää, että ilmeisesti japanilainen sidos olisi se helpoin. Selkeä ohje siihen löytyi täältä. Ei nyt tullut mikään maailman siistein, mutta ihan vänkää oli, taidan kokeilla joskus toistekin, ehkä vähän järeimmillä välineillä kuin parsinneulalla (se ohjeen suosittelema naskali olisi todella ollut tarpeen).

Eipä mene kauaa, että ulkonakin on vihreää. Uudenvuodenlupauksessani pyrin ajattelemaan positiivisemmin, joten jokainen harmaa ja loskainen päivä onkin minun mielessäni lupaus keväästä.

Toiveikasta päivää!

4

Nopsat töppöset

Kaikki lahjaksi saadut villasukat jäivät yhtä aikaa pieniksi meidän neitoselle. Neulominen ei napannut, mutta lämmintä oli saatava ja pian. Ja minähän en sellaisia töppös-sukka-asioita kaupasta osta. Onneksi törmäsinkin Ompeluelämää-facebookryhmässä vauvan tossujen kaavaan, jota suurensin hieman. Sisälle fleeceä (kaverin äidin jämälaatikosta) ja päälle söpöläistä puukangasta (nettikaupasta vuosia sitten, en muista enää, mistä). Valmistui muuten hyvin nopsaan nämä töppöset!

Samaisen ryhmän samaisella sivulla oli kaavat samanlaisiin töppösiin aikuisten koossa. Ajattelinkin, että sellaiset voisin väkerrellä seuraavaksi.

Lämpimiä ajatuksia uuteen viikkoon!

1

Ristipistolliset kuoret puhelimelle

Hemtexillä oli myynnissä muovisia kuoria iPhonelle, johon saisi kirjailtua ristipistoin jotain. Hintakaan ei ollut paha, 5,95€. Tähänhän oli tartuttava oitis. Mummohenkeä ylläpitäen päätin kirjoa kuoreen ruusun (malli täältä). Tykkään tästä persoonallisemmasta ilmeestä puhelimessani, ja eipähän kävele ihan samanlaista puhelinta vastaan ihan heti.

Ruusuista viikkoa!

6

Pipoinen arvonta

Minulla on ollut suunnitelmissa järjestää arvonta, kun erinäiset kymppitonnit kävijälaskurissa ovat rikkoutuneet, ja kun 100 lukijaa on tullut täyteen. Arvonta on pitänyt myös järjestää blogin ja minun itseni synttäreiden kunniaksi. Aina on kuitenkin ollut kiire, ja arvonta on unohtunut. Tänään päätin, että vihdoin on arvonnan aika. Arvonta on sen kunniaksi, että tällä hetkellä blogillani on 135 lukijaa, blogini on reilun kolmen vuoden ikäinen ja käyntejä on 46 213. Jokaisesta lukijasta ja kommentista olen tullut valtavan hyvälle mielelle - on parasta, kun tekemäni jutut innostavat ja ilostuttavat muitakin, ehkäpä saavat muidenkin sormet syyhyämään käsitöiden pariin. Mikäs sen mahtavampaa kuin levittää käsityöpöpöä eteenpäin!

Koska päätä ei kannata pitää kylmänä näillä säillä, on arvontani pipohenkinen.
1. palkinto on Amanda Keeysin kirja Baby Beanies - Happu Hats to Knit for Little Heads
2. palkinto on sininen tupsupipo aikuisen kokoa

Arvonnan säännöt ovat perinteiset
1 arpa kommentista (muistathan kertoa, kumpaa palkintoa tavoittelet ja monella arvalla olet mukana)
+1 arpa, jos olet lukija
+1 arpa, jos vinkkaat arvonnastani omassa blogissasi

Arvonta päättyy lauantaina 2.2.2012.

Mitä iloisinta mieltä viikonloppuun!

41

Kananmunakynttilät

Törmäsin netissä surffaillessa kananmunankuoriin valettuihin kynttilöihin (täällä). Ohjeen mukaan ne kelluisivat vedessä. Skeptisenä en uskonut, mutta asia vaivasi niin ja asian testaaminen ei olisi kauhean työlästä, joten päätin testata. Samalla sain iltapalamunakastarpeet! Käytin vanhoja kynttilänpätkiä matskuna, kynttilöiden sydän oli ainoa uusi asia kynttilöissä. Ja hommahan toimi! Kynttilät olivat tosi söpöjä kelluessaan lasikulhossa. Vastaisuudessa näitä tehdessä on kuitenkin todella kiinnitettävä huomiota siihen, että sydämet ovat suorassa, koska kynttilän liekin osuessa munankuoreen kuori alkoi kärtsätä eikä haju ollut kovin miellyttävä.

Kynttiläntekotarpeet kun oli jo esillä, pyöräytin sitten myös muutaman pöytäkynttilän kynttilänjämistä. Jotkut kai lisäävät jämien joukkoon parafiinia tai steariinia, mutta minä olen saanut ihan toimivia kynttilöitä aikaan ihan ilman sen kummempia lisäyksiä. Minua saa kyllä valaista, että miksi sinne pitäisi lisätä ja mitä ja miten paljon. Kynttilänjämäkierrätyskynttilät ovat mielestäni mitä mainioin tapa ottaa kaikki hyöty kynttilöistä irti. Niinpä myös sukulaisenikin keräävät minulle jämänsä uudelleen käytettäviksi. Nyt pitäisi keksiä jotain uutta kynttilärintamalle, nimittäin ennen pitkää yksiväristen tolppakynttilöiden teko alkaa kyllästyttää.

Tunnelmallista viikkoa!

9