Helsinki-Stockholm -huivi

Yksi KyJy on taas saatu valmiiksi, nimittäin Helsinki-Stockholm -tuubihuivi. Ohje löytyy täältä. Puikkoina oli 6-pyöröpuikko, lankana Novitan Isoveli, jota kului n. 350 grammaa. Huivi on ihanan lämmin ja pehmoinen! Hätätapauksessa sillä suojaa pään, muutoin lämmittää kaksinkertaisena ihanasti helposti palelevaa kaulaani.

Olipa kiva huomata, että blogi on saanut taas uusia lukijoita, tervetuloa! Olen myös iloinen, että kommenttejakin saan, niistä tulee ilomieli ja taas löytyy intoa käsitöihin ja bloggaamiseen, kiitos kovasti niistä! Itse olen kovin vähänlaisesti ehtinyt blogeja seurailemaan, kallis päiväuniaika kun tahtoo nyt kulua pääasiassa opiskeluhommiin. Yritän kuitenkin äidin ja opiskelijan velvollisuuksien ohessa pitää huolta rentoutumisestani ja löytää aikaa rakkaalle käsityöharrastukselleni sekä siitä bloggaamiselle ja myös muiden blogien seuraamiselle!

Iloa arkeen!

5

Pinkit asusteet

"Toi on varmaan poika" sanottiin armaasta tyttärestäni, kun hänellä oli päällään tekemäni tummansininen haalari. Nyt oli tehtävä ventovieraillekin selväksi, että tyttö tämä on sinisestä haalarista huolimatta, joten puikot heilumaan ja tytölle pinkit asusteet. Lankana käytin DROPSin Alpaca-lankaa ja sitä kului reilu kerällinen. Myssyyn ohje löytyy täältä, kaulahuivin idea on täältä, erotuksena se, että huivi on helmineuleella tehty, ja lapasten kuvio on täältä. Vaikka myssy on koko 1/3kk, on se vielä hiukan liian iso, keskitalvella varmaan oikein sopiva.

Lämpöisiä ajatuksia uuteen viikkoon!

5

Johtokalvosimet

Tein veljelleni syntymäpäivälahjaksi kalvosinnapit sähköjohdosta, joka oli kotoisin rikki menneistä korvakuulokkeista, ja kalvosinnappipohjista. Solmuun löytyy ohje täältä. Aikaisempia sähköjohtosolmeilujani on täällä.

Kivaa keskiviikkoa!

6

Kestoelämäntapa

Viime aikojen ompeluksia on leimannut "kestoisuus" tai säästö. Omilla valinnoilla voi säästää aika paljon niin rahallisesti kuin luonnonkin näkökulmasta. Tässä muutamia säästöjuttuja, joita olen viimeaikoina tehnyt. Olen näistä postaillut aiemminkin, mutta tässä uusintana kootusti.

Kestovanulappuja on kätevä tehdä vaikka jämätilkuista. Itse olen tykästynyt flanellisiin, kaksikerroksisiin kestovanulappuihin. Olen kuullut vanulappuja tehtävän myös froteesta ja trikoosta. Näissä säästö on nyt lähinnä sitä, ettei kaupasta tarvitse muistaa ostaa, vanulaput kun eivät maksa maltaita eikä roskaakaan niistä kerry kamalasti. Toki onhan se mukavampaa käyttää kestoa, se kun kestää ja kestää eikä vanulappuostoksille tarvitse mennä ensinkään. Materiaalitkin ovat käytännössä ilmaisia.

Kestovaippaompeluista jääneistä kankaista olen tehnyt kestoliivinsuojia. PUL-kankaan ja coolmaxin väliin olen hävittänyt vanhoja pyyhkeitä, trikoojämätilkkuja ja flanellia. Näistä kyllä tykkään valtavasti, ovat ihoystävällisempiäkin kuin ne kaupan ihme vanuhärpäkkeet. Liivinsuojia kuluu sen verran paljon, että rahallistakin säästöä näistä kertyy useampia kymppejä, erityisesti, kun materiaalit ovat jämäominaisuudessaan ilmaisia. On myös mukavaa, että ne jämätilkut saa käyttöön, PUL- ja coolmax-kankaat kun eivät ole ilmaisia ja niille minun on vaikea keksiä muutakaan käyttöä.

Vaikka meillä ei kertakäyttövaippoja käytetä kuin öisin, kauhistelen sitä, miten paljon niistä kertyy roskaa puhumattakaan, jos kertiksiä käytettäisiin koko ajan. Luonnon lisäksi toki myös rahapussissa säästyy pennosia, kun jaksaa pyörittää kestovaipparumbaa. Jos kestovaippailussa säästyviä roposia haluaa laskeskella, täältä löytyy hyvä laskuri siihen. Oma säästönsä tulee myös siitä, kun tekee itse. Joskus laskeskelin, että itse tehtynä kestovaipan hinnaksi tulee 5-7 euroa, plus mitä nyt imuihin haluaa satsata. Sen verran vähän, että omaan käyttöön kestovaipat teen itse, mutta sen verran paljon, että myyntiin sellaisia en ala tehdä. Olen kuitenkin iloinen, kun tiedän, miten paljon vähemmän kaatopaikalla on tästä valinnastani johtuen jätettä, ja miten monta sataa euroa meidän tilille jää "ylimääräistä".

Muovipusseja meille ilmaantuu aika harvoin, käytössä kun on kangaskassit, kangaskassit lienevät se klassisin kestojuttu. Kun on kyse elämäntavasta, sitä mielellään laajentaa repertuaaria! Onko siis mielessäsi jotain vielä, missä voisi säästää ja kestoilla?

Kestävää keskiviikkoa!

9

Epäonnistumisen päivän kissimirri

Tyttären ihkaensimmäisten nimipäivien kunniaksi ajattelin kokeilla jotain uutta, nimittäin piirtää ja toteuttaa pehmokisun tyttöni iloksi. Nooo sanotaan nyt näin: jos ei ole aikaisemmin tehnyt juurikaan pehmoja, kannattaa miettiä tovi ennen kuin ryhtyy piirtelemään itse. Liian kaposet tassut eivät suostuneet kääntymään ompelemisen jälkeen, joten uusiksi. Saumanvarojen leikkelyssä hutiloin, joten vartaloa piti ommella toistamiseen myös. Ja koska päätin nohevasti käyttää työhön tilkkuja, ne osat, jotka olin ajatellut tehdä yhdestä kappaleesta, pitikin tehdä useammasta ja se nyt ei välttämättä ollut kaikkein kaunein vaihtoehto, sain pahimmat kauneusvirheet kuitenkin piiloon. Kissa ei kyllä vastaa sitä mielikuvaa, mikä minulla oli päässäni hommaan ryhtyessä, mutta lopputulos on mielestäni ihan söpö ja hyväntuulisen hupaisa ymmyrkäisine silmineen ja röyhelöisine tutuineen, sydänkin on kisulla paikallaan. Paras kiitos kissasta oli tyttäreltä saatu hymy! Tassut ovat sopivasti ovat suunmeneviä ja naama mukava tuijotella.

Rohkaisua ompeluihin antoi se, että huomasin ommellessa olevan epäonnistumisen päivä. "Päivän vietolla halutaan nostaa esiin se, että epäonnistumisten kautta saatava oppi on korvaamaton voimavara." Päivällä halutaan myös kannustaa riskinottoon. Minun osaltani epäonnistumisen päivä oli juuri näiden sanojen mukainen. Opin tämän kissimirrisen tekemisestä paljon ja loppujen lopuksi tyytyväinen mieli oli kiitollinen riskinotosta, vaikka päämäärään pääseminen vaatikin useamman epäonnistumisen.

Oikein mukavaa epäonnistumisen päivää, näin jälkikäteen!

6

Savanniunipussi

Unipussia vailla oli meidän typy, eipä ole enää, kun nohevasti ompelin moisen. Ilmainen ja toimiva kaava löytyi täältä. Vuorina on flanellia ja päällä Marimekon ihanaa savannihenkistä trikoota. Keskellä on vetoketju, niin pukeminen onnistuu helposti ja olkapäissä napit, joita voi sitten siirtää, kun pituutta tulee tytölle lisää.

Tätä unipussia ja sen akaasipuita katsellessa tulee kovin ikävä Tansaniaan lapsuuteni maisemiin. Niistä maisemista riittääkin monta iltasatua (tai iltatosia, niin kuin meillä lapsena sanottiin). Yksipä iltasatu voisi kertoa pikku-Gnusta, johon törmäsimme muutama vuosi sitten. Oli nimittäin gnuiden vuosittaisen vaelluksen aika. Vaelluksella kymmenettuhannet gnut ja seeprat matkaavat pitkiä matkoja uusille seuduille ruoan perässä. Eräs gnun poikanen karkasi (tai eksyi) laumasta ja oli joutua leijonan suihin. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti pikku-Gnun eduksi, kun se pääsi juoksemaan takaisin laumaansa.

Kauniita unia viikonloppuun!

2

Pilviä siellä, pilviä täällä, hopeareunuksia pilvien päällä

Pilvistä on. Ja sateista. Olen yrittänyt omaksua isäni periaatepäätöksen, että säästä ei valiteta. Ajattelenkin sään olevan hyvin pitkälti pukeutumiskysymys. Sadetakki päälle, kumpparit jalkaan ja ulos.

Hartiat alkavat ilmaista mielipiteensä vauvan kantamisesta, ja minä olen ehtinyt antaa ja myydä kaikki tekemäni kauratyynyt, joten uutta kehiin. Pilvisen sään kunniaksi päätin tehdä pilven muotoisen kauratyynyn lakanakankaasta ja pitsiverhosta, sisällä on linnuille tarkoitettua kauraa. Aika söpö tuli, sanoisin!

Sopivasti myös pskarteluhaasteessa oli tehtävänä pilviä, pilviä. Kortti valmistui jämäsuiroista, kartongista, 3d-tarroista, kauratyynyn jämäpitsiverhosta ja tekstistä "every cloud has a silver lining". Se on yksi lempparielämänviisauksistani. Erityisesti tänä syksynä olen saanut huomata, että muutaman vuoden takaiset vastoinkäymiset ovat kääntyneet edukseni tänä syksynä. Enpä olisi uskonut. Yritän siis vastaisuudessa muistaa, että vastoinkäymisessä piilee hyvän siemen ja pilvellä oikeasti on hopeareunuksensa.

Paljon hopeareunuksia tämän viikon pilviin!

4

Virkatut Lovikka-lapaset

Törmäsin ravelryn uumenissa jänskään Lovikka-lapasten ohjeeseen. Kyseessä ei ole siis tuo perinteinen lovikkalapanen, vaan siis ihan omanlaisensa tapaus. Lankana käytin Cosy Woolia (menekki n. 100g)  ja virkkuukoukku nro 10 oli suihkimassa. Tällä yhdistelmällä tuli sellaiset siron naiskäden lapaset, valmistui hyvin nopsakkaasti. Juvela pinta syntyi virkkaamalla piilosilmukoita silmukoiden etureunaan.Tämähän oli sitten 11. valmistunut KyJy.

Lauran korttihaasteessa haasteena oli pahvi. Minulle tyypilliseen tapaan tein yksinkertaisen ja pelkistetyn kortin reseptinään punaista kartonkia, pahvia, kultamaalia, ruskeaa leimasinmustetta, suklaanpäällyspaperia, Papermanian Lotus Flower -kuvioleikkuri ja vauvannukutussessio.

Nyt ne ensimmäiset muuttolinnut on nähty. Täytyy keksiä jotain pirteää käsityöjuttua syksyn iloksi! Mitähän se voisi olla?

Kekseliästä viikkoa muillekin!

5