Purnauskis muutti uuteen blogiin

Purnauskis on nyt Sormustin.

Nyt tuli se päivä, jolloin vihdoin "muutin" uuteen blogiin. Purnauskis jatkaa olemassaoloaan, tätä blogia en siis sulje, mutta jatkossa kirjoitan vain uuteen Sormustin-blogiini osoitteessa

sormustin.blogspot.fi

Jutut jatkuvat samanhenkisinä, mutta uuttakin on tiedossa. Haluan uudessa blogissani haastaa itseäni ja tarjota lukijoille enemmän, joten lupaan julkaista joka kuukausi uuden ohjeen johonkin kivaan tekemiseen. Näissä ohjeissa pyrin ottamaan myös perheen pienimmätkin huomioon - yhdessä on kiva tehdä!

Kiitos kaikille lukijoille, pistäytyjille ja kommentoijille - olette ilahduttaneet minua kovasti!

Nähdään Sormustimella!

4

Itse tehty sovitusnukke

Viikko sitten pääsin osallistumaan sovitusnukentekokurssille. Se oli kyllä vallan jännää touhua! Oli kiva huomata, ettei kyseessä ollutkaan mahdoton tehtävä, ja materiaaleissakin voi päästä aika halvalla (kurssimaksu koostui materiaaleista eli 25€ per nukke). Runko tehtiin t-paidan päälle liimapaperilla, sisälle laitettiin superlonipaloja, suut suljettiin styroksilla, päälle ommeltiin vanukerros ja musta trikoo. Täytyy sanoa, että oli aikamoinen itsereflektion paikka, kun näki oman kroppansa torsona. Noooo vähän motivaatiota kesäkuntoon pääsemiseksi. En usko, että tällainen itse tehty sovitusnukke ihan korvaa sellaista oikeaa sovitusnukkea, mutta opiskelijabudjettiversioksi vallan mainio, sanoisin.

Iloista viikon jatkoa!


Ps. Kurkatkaapa aika huikaiseva arvonta täällä!

3

Trikootakki

Lämpenevät kelit muistuttivat, että kesävaatteita pitäisi hankkia kovaa vauhtia kasvavalle tytölle. Kevätkin on ennen kesää ja kesän jälkeen - ylläri - syksy, ja kaikki vuodenajat vaativat jonkinsortin erityisvaatetta. Jotain, jonka alle mahtuu jotain, jonka päällekin voi laittaa jotain ja joka menee ihan itsenäänkin. Ja jotain, mikä olisi oman näköistä (toisin kuin kaupoissa olevat lastenvaatteet, joiden värimaailma harvoin istuu omaani). Ottobresta 1/2012 löytyi Helicopter Fox -takin kaava, josta sitten muokkailin kääntötakin. Suloinen hepokangas löytyi Mikkelin korunapista ja punainen pallokangas toiseksi puoleksi ihan Eurokankaasta.

Aurinkoista (tai aurinkoisempaa) viikonloppua!

5

Neuleen muodonmuutos

Pääsiäinen voi olla vaarallista aikaa - veljeni peruutti huomaamattaan kynttilään ja sai mojovan reiän puuvillaneuleeseensa (onneksi ei käynyt sen pahemmin). Reikä oli niin mittava ja näkyvällä paikalla, ettei sitä oikein olisi siististi saanut korjattua, joten sain neuletakin kangasvarastohini "jos keksisin siitä jotain". Asteri-matolla alkanut harmaa-teema sai jatkoa neuletakista tehdyillä tyynynpäällisillä. Tykkään noista neuleen etuliepeen hillityistä palmikoista ja taskuista kovasti! Vielä jäi neuletakista tilkkuja, katsotaan, mitä niistä saan aikaiseksi...

Tänään onkin vuorossa jotain jännittävää, sillä olen menossa sovitusnukkekurssille! Saan vihdoin oman sovitusnuken, joka on vieläpä minun itseni kokoinen! Ja kieltämättä olen iloinen myös ihka omasta vapaapäivästä, joka on omistettu näpräämiselle. Yritän ottaa paljon kuvia ja kertoa täälläkin sovitusnukentekokokemuksista mitä pikimmiten!

Mukavaa sunnuntaita!

4

Asteri-matto

Minulla on ähky. Liikaa kaikkea. Liikaa tekemistä, liian monta keskeneräistä käsityötä, liian monta ideaa, liian monta tavaraa, liian ahdasta, liikaaliikaaliikaa. Myös koti on alkanut tuntua sekavalta. Sen lisäksi, että (miestäni siteeratakseni) "täällä näyttää lapsiperheeltä", kodissamme on minusta liikaa värejä. Koska huushollissa on myös liikaa kevääseen kuuluvia elukoidenkarvoja, matot on nätisti rullalla ja odottaa tamppaamista ja kesäistä pesemistä - ja kenties varastointia, sillä: ainoa väri, mitä taidan tällä hetkellä oikeasti jaksaa, on (kaikesta keväisestä poiketen) harmaa. Liekö tuo harmaa kaihoa hitaampaa ja tylsempää elämää kohtaan? Ainakin siihen sisältyy jotain rauhallista ja liiattomuutta.

Kädet kipeinä raahasin kilokaupalla trikoomatonkudetta Oulunkylän Lankamaailmasta ja kävin maton virkkaukseen. Olohuoneeseen syntyi Asteri-matto (ohje täällä). Noissa ympyränmallisissa matoissa on se huono puoli, että virkkaaminen käy kerros kerrokselta hitaammaksi ja raskaammaksi, kerrokset kun nyt sattuneesta syystä pitenevät. Vielä olisi kudetta toiseenkin mattoon, nyt tosin pitää pitää pieni käsien leputtelutauko ja lopetella muutamat muut keskeneräisyydet.



Pelkistettyä viikonloppua!

9

Kohti kevättä

Haluan toivottaa kaikille blogiini pistäytyville oikein rentouttavaa ja ihanaa pääsiäisen aikaa!

Kevät on jo täällä, lisääntyvä valo saa aivoni käymään ylikierroksilla - listassa on ainakin sata asiaa, jotka haluaisin tehdä käsityörintamalla! Nyt täytyy yrittää vetää jarrua, tehdä asia kerrallaan loppuun saakka ja priorisoida! Mutta ihan ensiksi, eiköhän vietetä oikein suloinen pääsiäisloma, käydä vähän pistäytymässä ladulla ja unohdeta arjen täytymiset ja tekemiset hetkeksi!

4

Chenillekynnysmatto

Kissa tuhosi kynnysmaton. Kaapissa oli rikkinäiset farkut. Kangaslaatikossa aika monta liian pientä kangastilkkua mihinkään järkevään. Tästä tilanteesta sain idean tehdä kynnysmatto chenille-tekniikalla vanhan risan maton tilalle. Maton aineksiksi päätyi kaksi farkun lahjetta, neljä kerrosta epämääräisiä kankaita ja pohjalle ruskeaa farkkua, reunat kanttasin mustalla kanttinauhalla. Lopuksi pyöräytin maton lyhyellä pesuohjelmalla pyykkikoneessa, niin sain hapsut pörheäksi. Ohjeita löytyy vaikkapa täältä.

Olen päättänyt osallistua facebookissa käynnissä olevaan Tavara päivässä pois -haasteeseen. Tässäpä pääsin eroon monesta turhasta kankaasta ja vanhasta kynnysmatosta, tilalle sain uuden, persoonallisen ja hauskan kynnysmaton.

Iloa maanantaihin!

8

Mainio vauvan myssy

Vyyhti-ystäväni Missä neuloimme kerran -blogista oli tehnyt pienokaiselleen aivan suloisen myssyn. Selvisikin, että malli oli hänen omansa, ja minäpä pääsin testineulomaan myssyn seuraavaa kokoa omalle pienelleni. Malli oli kerrassaan mainio! Tällainen myssy passaa sellaisellekin, jolle kypärämyssyn päähän saattaminen on vaikeaa, sillä edessä on napituskaitale. Lankana käytin varastoista löytynyttä Dropsin BabyAlpaca Silkiä - ihana lanka, vaikka väri onkin hieman aneeminen - sitä kului reilu kerällinen. Kenties saamme jossain vaiheessa nauttia ohjeesta julkisestikin.

Meidän pikkuvauvasta onkin kuoriutunut aikamoinen touhutäti. 7 kk ja pikkasen päälle -typy painelee kovaa vauhtia huoneesta toiseen, maistaa kaikkea ja nousee vähän väliä pystyyn katsomaan, että josko ottaisi askeleen, joita ottaakin tuettuna mieluusti joskin vähän haparoivasti. On se ihmeellistä, miten meihin on istutettu sisään into ja voima nousta pystyyn ja lähteä kävelemään!

Touhukasta viikkoa!

3

Piiipooo, piponii...

Mitä, mitä, saanko minä joskus jotain valmiiksikin? Tarvittaessa näköjään. Pitkät kutrini ja niitä vetelevä vauva tarkoittaa käytännössä sitä, että hiukset on oltava nutturalla koko ajan. Nuttura ei mahdu mihinkään entiseen pipooni, joten tähän asti olen kulkenut korvaläpillä höystettynä. Nyt sain aikaiseksi painella lankakauppaan ja tehdä asialle jotain. Ohje on täältä, ja lankana oli Vidal Alpacan Baby Alpaca, jota kului n. 75 grammaa. Piposta tuli ISO. En tiedä, oliko syynä käsialani vai eri lanka kuin ohjeessa (langoilla kuitenkin sama neuletiheys). No, mahtuupa nuttura juu. Eikä jäädy järki.

Sain Kvaakkulilta tunnustuksen ja haasteen, jossa piti kertoa kahdeksan paljastavaa asiaa ja  jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle. Tälläkin kertaa jätän tämän jakamatta eteenpäin, sillä en muista enää, että kenelle kaikille olen tunnustusta antanut. Sanottakoon kuitenkin, että kaikki blogit, jotka näkyvät blogiluettelossani ovat minulle mieluisia ja tunnustuksen ansaitsevia - ottakaa siis halutessanne mukaanne!

Paljastan, että...
1. Tyttäreni ei kohta taida olla enää vauva vaan ennemminkin taapero. Hänellä on hötkyjalat, jonka ansiosta huushollissa konttaillaan täyttä häkää sinne tänne ja pysähtyessä noustaan tukea vasten seisomaan. Ikää hänellä on seitsemän kuukautta ja kaksi päivää.
2. Omaan samanlaisen hopun kuin tyttäreni - aikailu on tylsää ja asioissa pitää päästä eteenpäin.
3. Jos koen, että en saa riittävästi päivässä aikaiseksi, pesen pyykkiä.
4. Nautin pyykinpesusta. Naimisiin mennessämme sovimme mieheni kanssa, että hän imuroi ja minä pyykkään, sillä mieheni mielestä minä en osaa imuroida ja minun mielestäni mieheni ei osaa pyykätä. Lisäksi inhoan imurointia. Ja mieheni inhoaa pyykkäämistä. Miten kätevää!
5. Olen imuroinut edellisten kolmen ja puolen vuoden (eli avioliittomme) aikana ehkä kahdesti. Molemmilla kerroilla mies oli kipeä ja hommaan kykenemätön.

6. Aikaansaaminen on minulle pahe. Multitaskaan oikeastaan koko ajan. Lempimultitaskaukseni on neulominen+kuntopyöräily+telkkarin katsominen.
7. Opettelen ottamaan rennosti. Eli minun tapauksessani tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Se on todella vaikeaa.
8. Rakastan päiväunia!

Viikonloppuja!

2

Paperipussit

Postissa tulleessa paketissa oli täytemateriaalina jonkinsortin voimapaperia. En voinut vain ohittaa tuota materiaalia. Katja Rinkisen uusimmassa kirjassa Sormustin ja sorkkarauta (WSOY) oli sopiva paperipussin ohje, jota pääsinkin testaamaan. Hyvä oli ohje, pusseista tuli vängät, ja nyt on paikka, jossa säilyttää vaikkapa hedelmiä tai talouspaperinkorvikerättejä (jotka muuten ovat olleet kovassa käytössä).

Sananen vielä tuosta Rinkisen kirjasta. En yleensä innostu tuunaus- tai kierrätyskirjoista, koska ne ovat usein vähän teennäisiä ja mieluummin keksin ideoita itse. Tämä oli kuitenkin minulle oikein mieleinen. On kiva, kun sieltä löytyy ohjeita vähän haastavampiinkin juttuihin (lue: nikkarointia ja "teknisiä" töitä), ideoita on todella monenlaisia, ja niitä voi helposti soveltaa ja muokata. Kirja on myös mielestäni hyvin kaunis. Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa kokeilla uudenlaisia juttuja!

Mukavaa viikon jatkoa!

7

Hyvää tekevä villanuttu

Elämässä kun on monenlaista kiirettä ja murhetta, olen päättänyt ottaa juna- ja bussimatkoille luettavaksi perspektiivikirjan. Perspektiivikirja on kirja, joka auttaa näkemään, mikä on oikeasti elämässä olennaista. Tällä hetkellä perspektiivikirjana minulla on Leena Pasasen kirja Noel, jossa hän kertoo kasvattilapsiensa elämäntarinoita. Kun lukee vaikkapa siitä, miten yksi lapsista pelastettiin vauvana ulkokäymälän ulostekuopasta, jonne hänet oli hylätty, ei todella tee mieli valittaa loskasäästä tai kiireestä, joka on pitkälti itse aiheutettu. Kirja muistuttaa minua myös siitä, miten köyhää Afrikassa (ja Tansaniassa) on.

Vanhempani ovat menossa Tansaniaan käymään ja neulojatutut pistivät neulomistalkoot käyntiin - he alkoivat neuloa vauvan villatakkeja ja -nuttuja erääseen paikalliseen sairaalaan. Siellä villanutut pääsevät käyttöön niille, jotka todella tarvitsevat niitä. Minä osallistuin talkoisiin yhdellä nutulla (ohje täällä), enempää en tähän hätään ehtinyt. Tämä oli minun pieni konkreettinen kädenojennukseni ja lämmin ajatukseni jollekin pienelle vauvalle, joka tarvitsee lämmikettä.

Nuttuja voi tehdä kuka tahansa. Nuttu-projektin nutut menevät Etiopiaan. Nutut voi tehdä vaikka langanjämistä, suurta investointia ei siis vaadita! Pieni neulomisvälipala voi tehdä konkreettista hyvää toisella puolella maapalloa!

Hyvää tekeviä ajatuksia viikonloppuun!

3

Kalenteri (pikapikaa)

Eteisen seinä on ammottanut tyhjyyttään. Löysin Muslan blogista suloisen kalenterin vuodelle 2013, jonka voi tulostaa itselle - ihan ilmaiseksi. Mitä luksusta! Kalenterin kuvitus kun on niin hieno, että olisin voinut ostaa sellaisen kaupastakin. Tähän ei liittynyt sen suurempaa käsillä värkkäämistä kuin langan pingottaminen seinälle (betoniseinämme ei ole kovin naulavastaanottavainen, ylläri) ja pari napsnapsnapsia tietokoneella. Kuitenkin sen verran kiva tuo kalenteri, että pakko oli täällä siitä vinkata! Nyt voi kivojen kuvien kanssa odottaa vaikkapa huhtikuuta.

Ulkona on uskomattoman kaunis talvi. Nautitaan siitä vielä hetki, vaikka sydän halajaakin jo kesään!

3

Talouspaperinkorvikerätit

Maaseudun tulevaisuudessa oli pysäyttävä kirjoitus vaatteiden pois heittämisestä; Suomalaiset heittävät pois 70-80 miljoonaa kiloa tekstiilejä pois vuosittain, keskimäärin siis 14 kiloa suomalaista kohden. Määrä on minusta aivan huima! Paljon on mennyt raaka-aineita ja energiaa näiden (halpaketju)vaatteiden tuottamiseen, laatu on kuitenkin huonoa, eivätkä vaatteet kestä kulutusta. Ajan saatossa on hävinnyt perinteinen tapa jatkaa vaatteiden ja tekstiilien elämää ensin paikkaamalla ja lopulta matonkuteena.

Monista vanhoista vaatteista saa tuunattua jotain uutta, mutta mitä tehdä vaatteelle, joka ei enää kestä käyttöä vaatteena. Ostin 16 vuotta sitten luokkaretkellä Tukholmasta ihanat pyjamahousut, jotka ovat olleet ehdottomat suosikkiyöhousuni kaikki nämä vuodet. Ajan hammas on kuitenkin ollut housuja kohtaan armoton, eivätkä housut enää kestä käyttöä - paikattu on monta kertaa. Kangasta on kuitenkin niissä paljon, ja halusin pidentää kankaan käyttöikää vielä hetken verran. Siispä pistin housut paloiksi, saumuroin reunat ja housut muuttuivat talouspaperinkorvikeräteiksi, niitä nimittäin kuluu, kun perheessä on kiinteitä syömään opetteleva vauva. Talouspaperia en ole koskaan osannut ostaa ja voinkin jatkaa samalla linjalla vastaisuudessa. Aion jatkaa kestorättilinjaa myöhemminkin - miksi pölyt pitäisi pyyhkiä wettexillä, kun saman homman ajaa vanhasta t-paidasta leikattu riepu!

Hyvin pyyhkii.

Kestäviä ajatuksia uuteen viikkoon!

7

Arvontalaulu raikaa...

...on arvonnan aika!

Siitäkin huolimatta, että arvontakuvaan oli lipsahtanut väärä vuosi, löytyi arvontaan osallistujia. Arpakone lauloi interneetissä seuraavasti: Pipon saa

Beate56

"Liityin tänne lukijaksi ja olen tullut siihen lopputulokseen, että en koskaan elämäni aikana ehdi lukea kaikkia kivoja JO löytämiäni blogeja säännöllisesti, ja kun vielä AINA löytyy uusia, kuten tämä sinun :). Kahdella arvalla mukaan tuon pipon arvontaan."

ja kirjan saa

Kati

"Molemmat palkinnot kelpaa, mttta viisikuinen poika ilmoitti että mieluummin kirja josta hän saa sitten äidin käsistä useamman tuotoksen :)"

Laittakaahan osoitetietojanne minulle sähköpostiin purnauskis (a) gmail.com, niin pistän teille postia!

Kiitokset kaikille osallistuneille! Ihanan rentouttavaa viikonloppua!

2

Tärkeintä on pysähtyä hetkeksi eli pikakoru

Kerrottakoon sen verran henkilökohtaisesta elämästäni, että joskus minulla tämä multitaskaus saa vähän överimittasuhteet. Television katsominen, kuntopyöräily ja neulominen samanaikaisesti on ihan kevyttä verrattuna viime viikkoihin. Olen viime aikoina vauvan hoidon lisäksi myös jatkanut sinnikkäästi opintojani ja suorittanut opetusharjoittelua (kiitos armaalle miehelleni siitä, että hän on mahdollistanut tämän hoitamalla vauvaa ja kotia päivät, kun minä porhallan tuolla jossain). Aika on kuitenkin rajallinen, joten minulla ei ole ollut muutamaan viikkoon kerta kaikkiaan aikaa itselleni, aikaa istahtaa alas ja tehdä rakkainta ja rentouttavinta tekemistäni, käsitöitä. Koska vieroitusoireet käsitöistä alkoivat käydä turhan suuriksi (eli känkkäränkkä), oli tehtävä jotain. Langanpätkä ja kolme isoa helmeä saivat uuden tehtävän koruna. Tämä minuutin liiankin helppo melkein-käsityö olikin minulle rentoutumisen keidas, ajatukset hetkeksi pois ja sitten taas puurtaminen jatkuu. Haluan rohkaista tällä melkein-käsityöllä muitakin kiireisiä ihmisiä muistamaan, että luovuuden toteuttaminen ei loppujen lopuksi vaadi kovin paljon aikaa tai resursseja. Tärkeintä on pysähtyä hetkeksi!

Tässä touhun ja tohinan keskellä tuntui erityisen hyvältä, kun sain Pandan pajalta tunnustuksen. Kiitos kaunis tästä, se antoi minulle voimia erääseen ylivoimaiselta tuntuvaan päivään!

Toivotan Kirsi Kunnaksen runonpätkän myötä oikein rentouttavaa viikonloppua!

"Mitä varten kuppi on?

Mitä varten on murheet?

Kuppi on kahvin juomista varten

ja murheet tehty huomista varten."

5

Neulottu jättipupu

Näin taannoin Suuressa Käsityölehdessä 5-6/2011 ihanan neulotun pupun ohjeen, jota en voinut vastustaa ja aloin kesällä neuloa pupua tyttärellemme joululahjaksi. No siinä kun oli kaikenlaista, mm. itse neitokaisen syntymä, projekti vähän venähti. Olisin saattanut saadakin pupun valmiiksi jouluksi, jollei lanka olisi loppunut kesken. Kolmesti. Ohjeen mukaan lankaa olisi kulunut toista väriä 75 grammaa ja toista 25 grammaa. En tiedä, oliko minun käsialani tuon pörrölangan kohdalla jotenkin erityisen löysä vai mikä meni pieleen, mutta beige lanka loppui kesken kahdesti ja valkoinen kerran. Aika kurjaa, sanoisin. Onneksi lahjan saaja ei vielä paljoa joulusta ymmärrä, joten lahja teki tehtävänsä, vaikka sen saikin vasta uudenvuodenpäivänä.

Pupu on aika iso, lähes tytön kokoinen. Se on kuitenkin sen verran kevyt, että sen kanssa on mukava painia ja sitten välillä voi vähän maistella korvaa.

Pehmoisia ajatuksia uuteen viikkoon!

17

Ensikosketus kirjansidontaan

Eräs ystäväni rakastaa vihreää. Törmätessäni mystisissä kangasvarastoissani vihreään nahkapalaan, tiesin, että siitä pitäisi tehdä jotain juuri tälle ystävälleni. Leikkasin niin ison suorakaiteen kuin suinkin sain, siitä tuli pussukka. Pienet ylimääräiset palat sain kirjasen kansiksi, ja kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä kirjansidontaa. Lyhykäisen googlailun tuloksena sain tietää, että ilmeisesti japanilainen sidos olisi se helpoin. Selkeä ohje siihen löytyi täältä. Ei nyt tullut mikään maailman siistein, mutta ihan vänkää oli, taidan kokeilla joskus toistekin, ehkä vähän järeimmillä välineillä kuin parsinneulalla (se ohjeen suosittelema naskali olisi todella ollut tarpeen).

Eipä mene kauaa, että ulkonakin on vihreää. Uudenvuodenlupauksessani pyrin ajattelemaan positiivisemmin, joten jokainen harmaa ja loskainen päivä onkin minun mielessäni lupaus keväästä.

Toiveikasta päivää!

4

Nopsat töppöset

Kaikki lahjaksi saadut villasukat jäivät yhtä aikaa pieniksi meidän neitoselle. Neulominen ei napannut, mutta lämmintä oli saatava ja pian. Ja minähän en sellaisia töppös-sukka-asioita kaupasta osta. Onneksi törmäsinkin Ompeluelämää-facebookryhmässä vauvan tossujen kaavaan, jota suurensin hieman. Sisälle fleeceä (kaverin äidin jämälaatikosta) ja päälle söpöläistä puukangasta (nettikaupasta vuosia sitten, en muista enää, mistä). Valmistui muuten hyvin nopsaan nämä töppöset!

Samaisen ryhmän samaisella sivulla oli kaavat samanlaisiin töppösiin aikuisten koossa. Ajattelinkin, että sellaiset voisin väkerrellä seuraavaksi.

Lämpimiä ajatuksia uuteen viikkoon!

1

Ristipistolliset kuoret puhelimelle

Hemtexillä oli myynnissä muovisia kuoria iPhonelle, johon saisi kirjailtua ristipistoin jotain. Hintakaan ei ollut paha, 5,95€. Tähänhän oli tartuttava oitis. Mummohenkeä ylläpitäen päätin kirjoa kuoreen ruusun (malli täältä). Tykkään tästä persoonallisemmasta ilmeestä puhelimessani, ja eipähän kävele ihan samanlaista puhelinta vastaan ihan heti.

Ruusuista viikkoa!

6

Pipoinen arvonta

Minulla on ollut suunnitelmissa järjestää arvonta, kun erinäiset kymppitonnit kävijälaskurissa ovat rikkoutuneet, ja kun 100 lukijaa on tullut täyteen. Arvonta on pitänyt myös järjestää blogin ja minun itseni synttäreiden kunniaksi. Aina on kuitenkin ollut kiire, ja arvonta on unohtunut. Tänään päätin, että vihdoin on arvonnan aika. Arvonta on sen kunniaksi, että tällä hetkellä blogillani on 135 lukijaa, blogini on reilun kolmen vuoden ikäinen ja käyntejä on 46 213. Jokaisesta lukijasta ja kommentista olen tullut valtavan hyvälle mielelle - on parasta, kun tekemäni jutut innostavat ja ilostuttavat muitakin, ehkäpä saavat muidenkin sormet syyhyämään käsitöiden pariin. Mikäs sen mahtavampaa kuin levittää käsityöpöpöä eteenpäin!

Koska päätä ei kannata pitää kylmänä näillä säillä, on arvontani pipohenkinen.
1. palkinto on Amanda Keeysin kirja Baby Beanies - Happu Hats to Knit for Little Heads
2. palkinto on sininen tupsupipo aikuisen kokoa

Arvonnan säännöt ovat perinteiset
1 arpa kommentista (muistathan kertoa, kumpaa palkintoa tavoittelet ja monella arvalla olet mukana)
+1 arpa, jos olet lukija
+1 arpa, jos vinkkaat arvonnastani omassa blogissasi

Arvonta päättyy lauantaina 2.2.2012.

Mitä iloisinta mieltä viikonloppuun!

41

Kananmunakynttilät

Törmäsin netissä surffaillessa kananmunankuoriin valettuihin kynttilöihin (täällä). Ohjeen mukaan ne kelluisivat vedessä. Skeptisenä en uskonut, mutta asia vaivasi niin ja asian testaaminen ei olisi kauhean työlästä, joten päätin testata. Samalla sain iltapalamunakastarpeet! Käytin vanhoja kynttilänpätkiä matskuna, kynttilöiden sydän oli ainoa uusi asia kynttilöissä. Ja hommahan toimi! Kynttilät olivat tosi söpöjä kelluessaan lasikulhossa. Vastaisuudessa näitä tehdessä on kuitenkin todella kiinnitettävä huomiota siihen, että sydämet ovat suorassa, koska kynttilän liekin osuessa munankuoreen kuori alkoi kärtsätä eikä haju ollut kovin miellyttävä.

Kynttiläntekotarpeet kun oli jo esillä, pyöräytin sitten myös muutaman pöytäkynttilän kynttilänjämistä. Jotkut kai lisäävät jämien joukkoon parafiinia tai steariinia, mutta minä olen saanut ihan toimivia kynttilöitä aikaan ihan ilman sen kummempia lisäyksiä. Minua saa kyllä valaista, että miksi sinne pitäisi lisätä ja mitä ja miten paljon. Kynttilänjämäkierrätyskynttilät ovat mielestäni mitä mainioin tapa ottaa kaikki hyöty kynttilöistä irti. Niinpä myös sukulaisenikin keräävät minulle jämänsä uudelleen käytettäviksi. Nyt pitäisi keksiä jotain uutta kynttilärintamalle, nimittäin ennen pitkää yksiväristen tolppakynttilöiden teko alkaa kyllästyttää.

Tunnelmallista viikkoa!

9