Karismalapaset ja haave tyhjistä hyllyistä

Makuuhuoneessa möllöttää jättisäkki aloitettuja KyJy-töitä. Blah. Pää tuottaa koko ajan uusia ideoita, mutta sisäinen suorittajani pakottaa minut tekemään KyJyjä pois alta ennen kuin ryhdyn johonkin uuteen. Jos nyt edes 15 työtä saisi valmiiksi. No tänään oli ilon päivä, sain kymmenennen KyJyn valmiiksi, Karismalapaset olkaa hyvä. Ohje löytyy täältä. Ja olipa muuten ensimmäinen palmikko, jota olen neulonut, tykkäsin kovasti mallista sekä tekemisestä, sopivaa haastetta. Mustaa 7 veljestä kului n. 75 g.

Hamsteroin aloitettujen töiden lisäksi myös kaikenmoista materiaalia. En vain voi olla jotain jännää nähdessäni ajattelematta, että tuotahan voisi käyttää siihen ja siihen askarteluun. Seurauksena hyllyittäin kaikenmoista materiaalia, joista osa pääsee käyttöön ja osa jää ideatasolle roikkumaan. Korttihaasteisiin osallistun kolmesta syystä:
1) Jotta pääsisin materiaaleista joskus eroon (kaipaan oikeasti lisätilaa kaappeihin, muuhun kuin materiaalin varastoimistarkoitukseen).
2) Olen armoton arvontafani ja minua houkuttelee kaikenmoiset palkinnot, joskaan en voita kovin usein.
3) En ole kovin hyvä ideoimaan kortteja, joten haasteista saa mukavaa potkua kortteiluun. P*skarteluhaasteessa oli haasteena bingoa, josta valitsin rivin ruskea-valkoinen-keltainen. Kitaramiehen nimpparikorttiin päätyi ruskeaa kartonkia, tapettia, suklaanpäällyspaperia ja keltaista kartonkia. Materiaalivarasto ei nyt ihan kamalasti pienentynyt tämän kortin myötä, mutta ehkä ihan piskuisen kuitenkin. Haave tyhjemmistä hyllyistä jatkaa elämäänsä.

Katsotaan, mitä saan tulevalla viikolla tuhottua sekä KyJy-säkistä että materiaalihyllyltä...

Haaverikasta viikkoa!

8

Pingviinejä harsossa, harsoa kortissa

Harsoja kuluu vauvaelämässä vaikka mihin suun pyyhkimiseen sun muuhun. Suurin osa meidän harsoista on niitä tylsiä valkoisia, ja niihin piti tietysti keksiä jotain. Kaivoin aiemmin tekemäni pingviinisabluunan sekä silkkipainon esiin ja painoin pingumeininkiä harsoihin. Yksi pingviineistä sai myös hiukan kullanhohtoista glamouria nokkaansa ja ympärilleen. Tein myös pingviinipehmolelun - pingviini on painettu vanhalle lakanalle ja täytettä otin elähtäneestä vanhasta tyynystä, hyvin kierrätyshenkinen lelu siis. Selkeät rajapinnat ilahduttavat vauvan silmää.

Harso/tylli oli teemana myös p*skarteluhaastessa. Tässä haastekorttini.

Resepti: kierrätyskartonki, kuviopaperi, itse tehty paperi, vintagekuva, harsorusetti, paketissa koristeena ollut ruusu

Muistakaahan sytytellä pimeisiin iltoihin valoksi kynttilöitä!

PS. Olen saanut suloiset tunnustukset blogeista Mun Sun Meitin ja Villa Variksenmarja. Kiitän heitä kauniisti näistä! En tällä kertaa jaa eteenpäin näitä tunnustuksia yksinkertaisesti siitä syystä, että en vauvan takia ehdi miettimään ja etsimään uusia blogeja, joille haluaisin antaa tunnustusta. Seuraavalla kertaa sitten :)

4

Apumagneetit neulomiseen

Neulominen on beben ansiosta ollut vähän katkonaista viime aikoina. Erityisen viheliäistä katkonaisuus on sellaisissa töissä, joissa ohjetta tai kuviolappusta pitää lukea koko ajan. Kun tulee menemisen hetki, täytyy merkitä jotenkin, mihin jäi. Silloin useimmiten on kynä hukassa, enkä kyllä muutenkaan välitä kynämerkinnöistä, ne kun usein sotkevat sitten myöhemmin ohjeen lukemista. Ongelmasta seuraa ratkaisu! Varastostaistani löytyi mainosmagneetteja ja googlen syövereistä pari söpöä vintagehenkistä neulomiskuvaa, sitten vähän liimaa, tekstiä ja päälle lakkaa, avot. Toisen magneetin voi laittaa ohjelappusen toiselle puolelle ja toisen toiselle puolelle, siihen kohtaan, mihin viimeksi jäi. Ei sotkeennu ohje ylimääräisin merkinnöin, pysyy merkintävälineet mukana, tietää taas, mistä jatkaa, ja jos neulominen ei suju, voi muistutella itseään suurella elämänviisaudella, "knit and be happy". Jes.

11

Keijukortti

Keijuina keikumme, kiidämme, liidämme
lentävän linnun lailla;
kevät riemua, riemua mielessä
kuljemme päivän kultamailla.

Kukkaset tuoksuvat matkamme varrella,
metsolan kannel kaikaa:
sinilähtehet läikkyvät, tähtöset väikkyvät,
raitis laulu raikaa.

 

Immi Hellén

 

P*skarteluhaasteen resepti oli tällä kertaa 1 nauha, 2 paperia ja 3 perhosta. Tällainen oli minun tuotos, synttärikortti 1-vuotiaalle kummitytöllemme.

Ihanaa viikonloppua!

5

Puutaulut äänenvaimentimiksi

Ongelmana vitivalkoisessa vuokrahuushollissamme on ollut kaikuisuus, joka ei matoilla tai verhoilla häviä. Ei tarvitse kuin vähän pärähtää, niin ääni on kovempi kuin luulisi, ja voitte uskoa, että kun tämä minineito sanoo phaa, niin siinä kaikuu korvien lisäksi myös seinissä. Tauluja siis kehiin. Ajattelin lisätä äänenvaimennusta kankaisella taululla. Keväällä tein typykälle puuaiheisen pötköttelypeiton (joka sekin taitaa päätyä seinälle ääntä vaimentamaan). Samalla kaavalla tein työhuoneeseen hillitymmän värisen puutaulun.

Melkeinpä samalla vaivalla tein toisenkin väreiltään peilikuvaksi. Ajattelin, että nämä olisivat olleet hauskat vierekkäin, mutta vähän mälsältä näyttää. Ikuisuusprojektilistalleni tuli ajatus siitä, että toiseen keksisin jonkun värikkään asian, vaikkapa oravan. Sitten nämä taulut yhdessä eivät olisi niin mälsät. Siihen asti kuitenkin ajattelin tyytyä ratkaisuun, että vain toinen tauluista on esillä ja toinen saa piileskellä mälsänä sen takana.

Haikeana katselen ulos, missä lehdet putoilevat puista. Niin se syksy vaan porhaltaa esiin. Toivotaan syksyyn ja talveen paljon aurinkoisia päiviä, niin ei tunnu pimenevät illat niin synkiltä!

5

Vauvan myssyjä

Yksi KyJyistäni oli vauvalle myssy. Virallisen KyJy-myssyn lisäksi heinäkuun aikana aloitin ja valmistin toisenkin myssyn, joka on jo vilahtanut ristiäismekon yhteydessä, joten tämäkin myssy tulkoon täyttämään KyJy-työn vaatimat 50 grammaa täyteen.

Tämän myssyn ohje löytyy täältä. Lankana käytin Super Tajmahalia (8% kashmir, 22% silkkiä ja 70% merinovillaa), jota joskus muinoin oli jäänyt jäljelle itselle neulotuista pipo-kaulahuivi-lapaset-projektista. Siinä on muuten pehmoinen lanka! Lanka kun oli toinen, niin ei tullut ihan sen näköinen tai kokoinen kuin ohjekuvassa, mutta ihan hauska silti, hiukan tuollainen lentäjänlakkimainen. Myssystä tuli löysähkö, mikä passaa oikein hyvin, nimittäin Neitokainen Vihaa päähän laitettavia asioita.

Tämä myssy taas tuli ristiäismekon kylkeen. Lankana Schachenmayr smc:n Catania -lankaa. Malli on numero viisi Sandnesin ristiäismekkolehdestä.

KyJyjä on valmiina yhdeksän. Yksi megaongelma tuossa KyJyilyssä on, nimittäin se, että kun noin kuukauden sisään ideoi ja aloittaa 20 projektia, niin aivot jää ideointimoodiin. Nyt tekisi mieli aloittaa aina vain uusia töitä ja vanhat jää laatikkoon aloitettuina muhimaan. Täytyypä ottaa itseä niskasta kiinni ja pitäytyä pois uusista projekteista ennen kuin vanhat ovat valmiina. Kärsivällisyyttä kehiin siis.

Kärsivällisyyttä teillekin uuden viikon koitoksiin!

4

Jäkäläkranssi

Jo alakoulussa opin, että jäkälä on hauras ja hidas kasvamaan. Siksipä olen varonut aina astumasta kuivan jäkälän päälle. En tiedä, johtuuko se jäkälän hauraudesta vai mistä, mutta minua tuo "sienen ja levän muodostama yhdyseliö" on aina hurmannut. Tovi sitten otin hyvällä omalla tunnolla luonnosta jäkälää sen päälle tulevan rakennuksen alta. Onnekseni oli vielä sadesää, niin jäkälä ei murtunut matkassa, muovipussissa kosteus säilyi ja jäkälä oli muutamankin päivän päästä työstettävää. Pikkukassillisesta jäkälää tein rautalangan avulla styrox-aihion päälle uuden kranssin asuntomme oveen. Väriläiskäksi lisäsin pihlajanmarjoja, jotka voi myöhemmin ottaa pois.

Niin se syksy taitaa vaan tulla porhaltaa! Taitaa pian olla aika kaivaa kynttilät esiin! Kauniita kynttiläiltoja teillekin!

10

Neitokaisen neuletakki

Jo viime keväänä valmistui tällainen neuletakki Neitokaiselle. Langat ostimme heti rakenneultran jälkeen, ja Isäntä oli sitä mieltä, että vaaleanpunaista sen olla pitää. Vyötteet on hukassa, joten lanka jää mysteeriksi. Ohje on täältä, kokona 6/9 kuukautta, eli kasvunvaraa on vielä, mutta päällekin menee jo. Kerran neuletakin Neitokaisen päälle laittaneena totean, että huppu EI ole se kätevin vaatteen osa. Toiveikas ajatus siitä, että huppu korvaisi pipon käytön tällä hattuvihaajatypyllä, on turha, koska huppu ei pysy päätä suojaavasti päällä, vaan sen sijaan kerää kaikki puklut (tai kuplut, niin kuin meillä sanotaan). Onneksi neule on ihan sievä ja lämmittävä, niin hupun epäkäytännöllisyys ei haittaa niin paljon.

Ilokseni neulomisen positiivisuudesta on kirjoitettu Karjalaisessa. Voin allekirjoittaa jutusta monta seikkaa, kuten sen, että neulominen tuottaa mielihyvää, luennoilla ei yleensä katsota neulovaa opiskelijaa pahalla, ja sen, että neulova ihminen voi samalla myös kuunnella. Tosin viime aikoina palmikoita ensi kertaa neuloneena täytyy sanoa, että ihan joka sana ei mene palmikon kohdalla kaaliin, sen verran täytyy vielä tuohon neulomisen osa-alueeseen keskittyä.

Puikot siis kilkattamaan!

5

Uusintoja

Viime aikoina on tullut tehtyä uusintoja aiemmista käsitöistä, tässä siis niitä.

Kaverin vauvalle virkkasin heinäkuussa converset, omalle tein sellaiset jo aiemmin (tämä yksi lisäys KyJyyn). Tosin synnärillä, kun rupesin kiskomaan converseja Neitosen jalkoihin, totesin, että jaaha, vaikka ohjetta noudatin, tulipa liian pienet. Koska kaverille oli converset jo postissa, pistin perään viestiä, että ei muuten sitten mahdu. Onneksi kuulemma uusi tulokas oli saanut pehmoelukan, jolle nuo tossut mahtui, eli ei ihan käyttämättömäksi jääneet.

KyJyyn tein toisen samanlaisen pipon tällä kertaa mustasta Isoveljestä ja ilman tupsua. Viikonloppureissussa pipo herätti ihastusta Äidissäni ja näin pipo saikin uuden omistajan heti kun langat oli päätelty.

Tykkään antaa lahjaksi jotain käytännöllistä ja hyödyllistä. Nyt oli lahjan antamisen paikka, joten ompelin muovipussituubin sekä kangaskassin. Kankaat ovat jämiä monien vuosien takaisista jakkuompeluksista ja muovipussit-teksti painettu vanhalle lakanalle, joten luontoakaan tämä lahja ei rasittanut.

Iloa uuteen viikkoon!

9