Korulaatta

Samaisella hopeakorukurssilla, josta aiemminkin mainitsin, tein tämmöisen korulaatan kaulakoruksi. Olin päättänyt ennen kurssia, että sormuksen lisäksi haluan tehdä laatan, jossa lukee jotain. Tekstin valinta oli kuitenkin hankalaa, kun ei omia lapsia ole, jotta olisi voinut lapsensa nimen kaivertaa, ja kotona Miehen kanssa todettiin, että on aika kornia, jos kirjoittaisin siihen jotain ällöromskua parisuhteeseemme liittyen. Niinpä päädyin sanaan LUNTA.

Sanan valintaan oli kaksi perustelua ja sisältöä.
1. Tänä talvena minua on harmistuttanut, että niin monet valittavat lumesta, kun itse niin kovin rakastan sitä, ja toisaalta eihän säälle ja luonnolle voi mitään. Niinpä halusin, että LUNTA muistuttaa minua näkemään aina jotain hyvää siinä, missä muut eivät sitä aina jaksa nähdä. Se muistuttaa minua myös luonnon kunnioittamisesta. Luonto elää omien ehtojensa mukaan, eikä ihminen sitä voi koskaan täysin hallita, vaikka kuinka haluaisi.
2. Lumi tulee ja lumi menee. Niinpä LUNTA muistuttaa minua siitä, että kaikki on katoavaista ja pitää olla onnellinen juuri nyt eikä vasta "sitten kun". Toisaalta jos elämässä on menossa synkempi kausi, sekin on katoavaista, ja silloin laatta voi tuoda toivoa paremmasta. Toivoisin myös, että tuo katoavaisuus pitäisi minut nöyränä, etten ylpistyisi ja liikaa kiintyisi "maalliseen mammonaan", vaan muistaisin vaalia rakkautta, hyvää tahtoa ja kunnioitusta niin kanssaihmisiäni kuin Jumalaakin kohtaan.

Ompelukone surraa kovasti, kun pitkät huoneet omaavat ystäväni halusi pitkät verhot. Tekokuitunsa ansiosta verhon reunataitokset eivät tahdo pysyä kohdillaan neuloilla, joten olen harsinut ja harsin sekä olen ommellut ja ompelen vielä monia metrejä. Sitten pääsenkin muutaman ompeluprojektin kimppuun, jotka kutkuttelevat jo kovasti mieltäni.

Kauniita ajatuksia päiviinne!