Epäonnistumisen päivän kissimirri

Tyttären ihkaensimmäisten nimipäivien kunniaksi ajattelin kokeilla jotain uutta, nimittäin piirtää ja toteuttaa pehmokisun tyttöni iloksi. Nooo sanotaan nyt näin: jos ei ole aikaisemmin tehnyt juurikaan pehmoja, kannattaa miettiä tovi ennen kuin ryhtyy piirtelemään itse. Liian kaposet tassut eivät suostuneet kääntymään ompelemisen jälkeen, joten uusiksi. Saumanvarojen leikkelyssä hutiloin, joten vartaloa piti ommella toistamiseen myös. Ja koska päätin nohevasti käyttää työhön tilkkuja, ne osat, jotka olin ajatellut tehdä yhdestä kappaleesta, pitikin tehdä useammasta ja se nyt ei välttämättä ollut kaikkein kaunein vaihtoehto, sain pahimmat kauneusvirheet kuitenkin piiloon. Kissa ei kyllä vastaa sitä mielikuvaa, mikä minulla oli päässäni hommaan ryhtyessä, mutta lopputulos on mielestäni ihan söpö ja hyväntuulisen hupaisa ymmyrkäisine silmineen ja röyhelöisine tutuineen, sydänkin on kisulla paikallaan. Paras kiitos kissasta oli tyttäreltä saatu hymy! Tassut ovat sopivasti ovat suunmeneviä ja naama mukava tuijotella.

Rohkaisua ompeluihin antoi se, että huomasin ommellessa olevan epäonnistumisen päivä. "Päivän vietolla halutaan nostaa esiin se, että epäonnistumisten kautta saatava oppi on korvaamaton voimavara." Päivällä halutaan myös kannustaa riskinottoon. Minun osaltani epäonnistumisen päivä oli juuri näiden sanojen mukainen. Opin tämän kissimirrisen tekemisestä paljon ja loppujen lopuksi tyytyväinen mieli oli kiitollinen riskinotosta, vaikka päämäärään pääseminen vaatikin useamman epäonnistumisen.

Oikein mukavaa epäonnistumisen päivää, näin jälkikäteen!