Tänä syksynä tuli olohuoneemme seinälle ikkuna. Tosin sellainen, josta näkee vain seinän. Ikkuna on aivan alunperin ollut mummolani eteisen ikkuna, josta se remontin yhteydessä siirtyi kolmisenkymmentä vuotta sitten perheemme mökin yläkerran ikkunaksi. Kun mökkiä sitten rempattiin vari vuotta sitten, vannotin äitiä säästämään tuon ikkunan ja sen parin. Niissä oikein näkyy käsinpuhaltamisen jälki. Ja näin, erinäisten kierrätysvaiheiden mukaan, se on nyt seinällämme. Se jatkaa mukavasti myös saman tilan vanhojen tavaroiden joukkoa, joista pitää bloggailla joku toinen kerta.
Joulu lähestyy jo, joten halusin tuoda vähän koristeita huusholliimme. Näinpä meidän ihana vanha ikkuna toimi mainiona kehyksenä joulunodotuksellekin. Ikkunalle pääsi viime vuonna tekemäni kuivatut omppukoristeet sekä pari vanhaa lusikkaa. Rakastan pieniä ja muodokkaita vanhoja lusikoita. Tällaisessa yhteydessä ne menee ihan joulukoristeesta. Katsotaan, mihin muualle keksin joulua täällä kotona tuoda!
.jpg)
Oi, minäkin pidän vanhoista aterimista...vanhat lusikat on söpöjä.
VastaaPoistaMeille tehtiin viime vuonna pikkunen väliseinä yläkertaan ja siihen upotettiin ikkuna. Ei läpi näy mihkää, kun on ihan seinää sitten takanakin, mutta laitoin pilvitapettia siihen taakse, niin näkyy taivas :D
VastaaPoistaOi mikä mukava idea! Ehkäpä siis virkistän ikkunan takana näkyvää seinää kevään tullessa. Olkkari onkin kaivannut pitkään värisilausta (vuokranantajat kielsivät valkoisten seinien maalaamisen, joten on pidettävä mielikuvitusta yllä)!
VastaaPoista