Laatikosta löytyi metritolkulla kirkkaan vaaleanpunaista trikoota. Ajattelin tehdä siitä sitten itselleni pitkän kotihupparin. Kun huppari oli valmis, oli vaaleanpunaisuus niin häikäisevä, että hupparin päälle pistäminen teki pahaa. Niinpä tuolin päällisiä teellä värjätessäni ajattelin laittaa hupparin joukkoon. Ei hyvä. Väristä tuli epätasainen, koska en ollut pitänyt huolta siitä, että huppari olisi ollut tasaisesti teessä. Onneksi äidiltä löytyi kaksi vanhaa kankaanvärjäyspakettia ja huppari sai kauniin sinisen värikseen. Nyt huppari pääsee hyvillä mielin käyttöön.
Kuvausvaiheessa totesin, että huppari näyttää edustavammalta kissan alla kuin minun päällä. Niinpä annoin pakkomielteelleni tunkea rakkaat lemmikkini jokaiseen kuvaan vallan ja annoin Navi-kissan rauhassa olla hupparilla ottamassa lepiä.
.jpg)
Ei kommentteja
Kiitos kivasta kommentista!