Sivut

perjantai 22. helmikuuta 2013

Piiipooo, piponii...

Mitä, mitä, saanko minä joskus jotain valmiiksikin? Tarvittaessa näköjään. Pitkät kutrini ja niitä vetelevä vauva tarkoittaa käytännössä sitä, että hiukset on oltava nutturalla koko ajan. Nuttura ei mahdu mihinkään entiseen pipooni, joten tähän asti olen kulkenut korvaläpillä höystettynä. Nyt sain aikaiseksi painella lankakauppaan ja tehdä asialle jotain. Ohje on täältä, ja lankana oli Vidal Alpacan Baby Alpaca, jota kului n. 75 grammaa. Piposta tuli ISO. En tiedä, oliko syynä käsialani vai eri lanka kuin ohjeessa (langoilla kuitenkin sama neuletiheys). No, mahtuupa nuttura juu. Eikä jäädy järki.


Sain Kvaakkulilta tunnustuksen ja haasteen, jossa piti kertoa kahdeksan paljastavaa asiaa ja  jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle. Tälläkin kertaa jätän tämän jakamatta eteenpäin, sillä en muista enää, että kenelle kaikille olen tunnustusta antanut. Sanottakoon kuitenkin, että kaikki blogit, jotka näkyvät blogiluettelossani ovat minulle mieluisia ja tunnustuksen ansaitsevia - ottakaa siis halutessanne mukaanne!






Paljastan, että...
1. Tyttäreni ei kohta taida olla enää vauva vaan ennemminkin taapero. Hänellä on hötkyjalat, jonka ansiosta huushollissa konttaillaan täyttä häkää sinne tänne ja pysähtyessä noustaan tukea vasten seisomaan. Ikää hänellä on seitsemän kuukautta ja kaksi päivää.
2. Omaan samanlaisen hopun kuin tyttäreni - aikailu on tylsää ja asioissa pitää päästä eteenpäin.
3. Jos koen, että en saa riittävästi päivässä aikaiseksi, pesen pyykkiä.
4. Nautin pyykinpesusta. Naimisiin mennessämme sovimme mieheni kanssa, että hän imuroi ja minä pyykkään, sillä mieheni mielestä minä en osaa imuroida ja minun mielestäni mieheni ei osaa pyykätä. Lisäksi inhoan imurointia. Ja mieheni inhoaa pyykkäämistä. Miten kätevää!
5. Olen imuroinut edellisten kolmen ja puolen vuoden (eli avioliittomme) aikana ehkä kahdesti. Molemmilla kerroilla mies oli kipeä ja hommaan kykenemätön.

6. Aikaansaaminen on minulle pahe. Multitaskaan oikeastaan koko ajan. Lempimultitaskaukseni on neulominen+kuntopyöräily+telkkarin katsominen.
7. Opettelen ottamaan rennosti. Eli minun tapauksessani tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Se on todella vaikeaa.
8. Rakastan päiväunia!

Viikonloppuja!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Paperipussit

Postissa tulleessa paketissa oli täytemateriaalina jonkinsortin voimapaperia. En voinut vain ohittaa tuota materiaalia. Katja Rinkisen uusimmassa kirjassa Sormustin ja sorkkarauta (WSOY) oli sopiva paperipussin ohje, jota pääsinkin testaamaan. Hyvä oli ohje, pusseista tuli vängät, ja nyt on paikka, jossa säilyttää vaikkapa hedelmiä tai talouspaperinkorvikerättejä (jotka muuten ovat olleet kovassa käytössä).


Sananen vielä tuosta Rinkisen kirjasta. En yleensä innostu tuunaus- tai kierrätyskirjoista, koska ne ovat usein vähän teennäisiä ja mieluummin keksin ideoita itse. Tämä oli kuitenkin minulle oikein mieleinen. On kiva, kun sieltä löytyy ohjeita vähän haastavampiinkin juttuihin (lue: nikkarointia ja "teknisiä" töitä), ideoita on todella monenlaisia, ja niitä voi helposti soveltaa ja muokata. Kirja on myös mielestäni hyvin kaunis. Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa kokeilla uudenlaisia juttuja!

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Hyvää tekevä villanuttu

Elämässä kun on monenlaista kiirettä ja murhetta, olen päättänyt ottaa juna- ja bussimatkoille luettavaksi perspektiivikirjan. Perspektiivikirja on kirja, joka auttaa näkemään, mikä on oikeasti elämässä olennaista. Tällä hetkellä perspektiivikirjana minulla on Leena Pasasen kirja Noel, jossa hän kertoo kasvattilapsiensa elämäntarinoita. Kun lukee vaikkapa siitä, miten yksi lapsista pelastettiin vauvana ulkokäymälän ulostekuopasta, jonne hänet oli hylätty, ei todella tee mieli valittaa loskasäästä tai kiireestä, joka on pitkälti itse aiheutettu. Kirja muistuttaa minua myös siitä, miten köyhää Afrikassa (ja Tansaniassa) on.


Vanhempani ovat menossa Tansaniaan käymään ja neulojatutut pistivät neulomistalkoot käyntiin - he alkoivat neuloa vauvan villatakkeja ja -nuttuja erääseen paikalliseen sairaalaan. Siellä villanutut pääsevät käyttöön niille, jotka todella tarvitsevat niitä. Minä osallistuin talkoisiin yhdellä nutulla (ohje täällä), enempää en tähän hätään ehtinyt. Tämä oli minun pieni konkreettinen kädenojennukseni ja lämmin ajatukseni jollekin pienelle vauvalle, joka tarvitsee lämmikettä.

Nuttuja voi tehdä kuka tahansa. Nuttu-projektin nutut menevät Etiopiaan. Nutut voi tehdä vaikka langanjämistä, suurta investointia ei siis vaadita! Pieni neulomisvälipala voi tehdä konkreettista hyvää toisella puolella maapalloa!

Hyvää tekeviä ajatuksia viikonloppuun!

torstai 7. helmikuuta 2013

Kalenteri (pikapikaa)

Eteisen seinä on ammottanut tyhjyyttään. Löysin Muslan blogista suloisen kalenterin vuodelle 2013, jonka voi tulostaa itselle - ihan ilmaiseksi. Mitä luksusta! Kalenterin kuvitus kun on niin hieno, että olisin voinut ostaa sellaisen kaupastakin. Tähän ei liittynyt sen suurempaa käsillä värkkäämistä kuin langan pingottaminen seinälle (betoniseinämme ei ole kovin naulavastaanottavainen, ylläri) ja pari napsnapsnapsia tietokoneella. Kuitenkin sen verran kiva tuo kalenteri, että pakko oli täällä siitä vinkata! Nyt voi kivojen kuvien kanssa odottaa vaikkapa huhtikuuta.


Ulkona on uskomattoman kaunis talvi. Nautitaan siitä vielä hetki, vaikka sydän halajaakin jo kesään!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Talouspaperinkorvikerätit

Maaseudun tulevaisuudessa oli pysäyttävä kirjoitus vaatteiden pois heittämisestä; Suomalaiset heittävät pois 70-80 miljoonaa kiloa tekstiilejä pois vuosittain, keskimäärin siis 14 kiloa suomalaista kohden. Määrä on minusta aivan huima! Paljon on mennyt raaka-aineita ja energiaa näiden (halpaketju)vaatteiden tuottamiseen, laatu on kuitenkin huonoa, eivätkä vaatteet kestä kulutusta. Ajan saatossa on hävinnyt perinteinen tapa jatkaa vaatteiden ja tekstiilien elämää ensin paikkaamalla ja lopulta matonkuteena.

Monista vanhoista vaatteista saa tuunattua jotain uutta, mutta mitä tehdä vaatteelle, joka ei enää kestä käyttöä vaatteena. Ostin 16 vuotta sitten luokkaretkellä Tukholmasta ihanat pyjamahousut, jotka ovat olleet ehdottomat suosikkiyöhousuni kaikki nämä vuodet. Ajan hammas on kuitenkin ollut housuja kohtaan armoton, eivätkä housut enää kestä käyttöä - paikattu on monta kertaa. Kangasta on kuitenkin niissä paljon, ja halusin pidentää kankaan käyttöikää vielä hetken verran. Siispä pistin housut paloiksi, saumuroin reunat ja housut muuttuivat talouspaperinkorvikeräteiksi, niitä nimittäin kuluu, kun perheessä on kiinteitä syömään opetteleva vauva. Talouspaperia en ole koskaan osannut ostaa ja voinkin jatkaa samalla linjalla vastaisuudessa. Aion jatkaa kestorättilinjaa myöhemminkin - miksi pölyt pitäisi pyyhkiä wettexillä, kun saman homman ajaa vanhasta t-paidasta leikattu riepu!

Hyvin pyyhkii.


Kestäviä ajatuksia uuteen viikkoon!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Arvontalaulu raikaa...

...on arvonnan aika!

Siitäkin huolimatta, että arvontakuvaan oli lipsahtanut väärä vuosi, löytyi arvontaan osallistujia. Arpakone lauloi interneetissä seuraavasti: Pipon saa

"Liityin tänne lukijaksi ja olen tullut siihen lopputulokseen, että en koskaan elämäni aikana ehdi lukea kaikkia kivoja JO löytämiäni blogeja säännöllisesti, ja kun vielä AINA löytyy uusia, kuten tämä sinun :). Kahdella arvalla mukaan tuon pipon arvontaan."

ja kirjan saa

"Molemmat palkinnot kelpaa, mttta viisikuinen poika ilmoitti että mieluummin kirja josta hän saa sitten äidin käsistä useamman tuotoksen :)"


Laittakaahan osoitetietojanne minulle sähköpostiin purnauskis (a) gmail.com, niin pistän teille postia!

Kiitokset kaikille osallistuneille! Ihanan rentouttavaa viikonloppua!