Sivut

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vauva!

 Vauva syntyi terveenä ja terhakkana viime perjantaina. Painoa Neidillä oli 3540 grammaa ja pituutta 49 senttiä. Nyt opettelemme onnesta ja hämmennyksestä soikeina uudenlaista elämää.


Päällään Neidillä on hänen ensimmäinen vaatteensa, jo keväällä ompelemani kukkamekko. Kaava Suuresta Käsityölehdestä 5-6/2011.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pikkutytön kesämekko ja pipo

Kangasvarastojeni kätköstä löytyi ihanaa kukallista retrokangasta. Tiesin, että hyvä ystäväni pitää valtavasti retrokankaista, joten tein hänen pian vuoden ikäselle tyttärelleen, kummitytöllemme, kesämekon siitä. Kaava löytyi jostain muinaisesta Suuresta käsityölehdestä, numero meni jo hukkaan. Kanttinauhalla sai kätevästi ja nopeasti pään ja käsien aukot siististi ommeltua! Minusta on tullut kyllä niin kanttinauhafani, että jo odotan seuraavaa Karnaluksin reissua, jolla aion hamstrata kanttinauhoja omiin varastoihin aimo kasan!


Valmistui tässä yksi KyJykin. Enpä ole aikaisempina kesinä ensinnäkään neulonut saatikka neulonut pipoa! Nyt sellaisen kuitenkin tein talvea odottelemaan. Ohje pipoon löytyi täältä. Oli kyllä nopea ja kiva neulottava. Lankana oli Novitan Isoveli -lanka ja sitä kului kuta kuinkin yksi kerällinen eli 100 grammaa.


Tällaisia sinisiä tunnelmia tällä kertaa! Iloista viikon jatkoa!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

iPadin suoja ja huivituubeja

Viime aikoina on neulomisen lomassa syntynyt pieniä ompeluprojekteja päivän piristykseksi. Äidiltäni uupui iPadin suoja. Tällainen syntyi Marimekon kankaasta ja sisustuskankaasta.



Olin suuttua lankomiehelle, kun kuulin hänen ostaneen trikoisen tuubihuivin huimaan 20 euron hintaan! Sanoin, että höpsistäkukkuu, minä teen sinulle toisen, ettei tarvitse moiseen tuhlata enää. Trikookaitale oli kooltaan suurin piirtein 50 cm x 50 cm, jolloin valmiin huivin mitat olivat 50 cm korkea ja vajaa 25 cm leveä. Kaitaleen ompelin katesaumalla, jotta sauma olisi mahdollisimman huomaamaton. Mustaa trikoota oli kymmenisen senttiä liian vähän, joten ompelin siihen arvontapalkinnoksi saamastani tähtitrikoosta kaitaleen piristykseksi. Huiveja syntyy niin nopeasti, että niitä hurauttelee mielellään useammankin.


Testailin huivia itsekin ja oli muuten yllättävän kätevä, senhän saa kiepaistua vaikka millä tavalla huiviksi, pipoksi ja ties miksi.


Nyt taidan lähteä mansikkaostoksille! Mansikanmakuista viikonloppua siis!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Afrikkapaita

Uskon, että jokaisessa parisuhteessa on jokin vaatekappale, joka aiheuttaa erimielisyyksiä. Meidän kohdalla tuo vaatekappale on ollut "afrikkapaita". Mieheni sai yli kymmenen vuotta sitten nigerialaiselta ystävältään lahjaksi löysän afrikkalaisen paidan, joka on täydellinen kotipaita, sopivan löysä, ei kiristä mistään, talvella lämmin, kesällä vilpoisa jne. Ei paidassa sinänsä mitään, varsinkin kun se on Isännällä käytössä vain kotona, mutta siinä on jo jonkin aikaa näkynyt ja tuoksunut niin vahvasti käytön jäljet, ettei mikään superpesukaan sitä voi pelastaa (vaimo astui paidan poikamieselämässä kuvioihin liian myöhään). Saimme neuvoteltua kuitenkin Isännän kanssa vihdoin diilin, että jos teen uuden afrikkapaidan, vanha afrikkapaita siirtyy eläkkeelle kaappiin, täydellinen luopuminen on ollut ehdoton nounou. Kaivelin parin vuoden takaisen Tansanian reissun kangasvarastoja ja sininen batiikkikangas sai Isännältä hyväksynnän. Kaavan otin vanhasta afrikkapaidasta ja se olikin yllättävän yksinkertainen. Etu- ja takakappale ovat itse asiassa samaa kappaletta, mikä sopii hyvin kuvion kannalta, hihat sain leikattua pyöreän batiikkikuvion reunoilta paitaan istuviksi. Kuvion pyöreys tekee paidasta hiukan mekkomaisen, mutta se kun on kotikäytössä, niin ei haittaa. Näin sitä voi "parisuhdeongelmakin" ratketa ompelukoneen ääressä, jes!




Puikot ovat kilisseet KyJyn ansiosta ahkerasti tässä huushollissa. Laitoin neulontaseuraksi pyörimään Gilmoren tyttöjä, ja siellä olikin sopivasti ensimmäisenä vuorossa jakso, jossa Stars Hollow'n asukkaat järjestivät Knit-a-thonin, hyväntekeväisyysneulontamaratonin vanhan sillan pelastamiseksi. Mikä ihana idea saada koko kylä kasaan neulomaan hyväntekeväisyyden eteen! Ja Kirk jakoi siellä ilmaisia puikkoja! Eikä taidoilla saati lopputuloksella ollut väliä, vaan tärkeintä oli hyvä ryhmähenki käsitöiden ja hyväntekeväisyyden äärellä. Olisipa Suomessakin vastaavanlaisia tempauksia! Tällainen paita olisi kyllä joskus saatava...


Kuva löytyi täältä.

Takaisin puikkojen pariin...

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Karkkivaipoja, korvat ja kortti

Käsityösaralle kuuluu lähinnä KyJyilyä ja kestovaippoja, joista ei nyt ole mitään jännittävää kerrottavaa. Suurin saavutukseni kestovaippojen suhteen on niiden teossa kehittymisen lisäksi värimaailman avartuminen. Sydäntäni lähinnä ovat tummat värit ja musta. Nyt kuitenkin ylitin itseni ja pajassani syntyi niin karkin värisiä vaippoja että huhhuh, vaaleanpunaista hubbabubbasettiä muutaman vaipan edestä. Kompensoin tätä karkkimaailmaa sitten muutamalla mustallakin vaipalla.


Kaveri tilasi polttareihin polttarisankarille minulta kissankorvat ja hännän. Tällaiset korvat syntyivät (sattumalta vaippojen kanssa sävy sävyyn) aineksinaan mustaa sekä vaaleanpunaista huopaa, lankaa, metallipanta ja liimaa. Avot.


Samaan musta-pinkki-värimaailmaan syntyi myös kortti Lauran korttihaasteeseen, jonka tehtävänantona oli tällä viikolla "vintage".


Aurinkoista loppuviikkoa!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Pieni hattarapeitto

KyJyyn osallistumisen taustalla minulla oli lähinnä aktivoida itseni neulomaan ja virkkaamaan enemmän ja myös päästä jo olemassa olevista langoista eroon. Varastoista löytyi kaksi kerää kirkkaan vaaleanpunaista Teddy-lankaa, joka on marinoitunut laatikossani vuosikaupalla. Oma vaaleanpunainen vaiheeni on mennyt ajat sitten ohi, onneksi nyt on hyvä syy taas vaaleanpunaistella. Ja sopivasti tulevalta vauvalta puuttuikin torkkupeitto, jonka alle peitellä päikkäreille. Lanka + peiton tarve = supervaaleanpunainen hattarapeitto. Toivottavasti sen alla tuleva käyttäjä näkee makoisia unia.

Lankaa kului se kaksi kerää eli n. 200 grammaa, ja peiton koko on n. 55 x 65 cm. Peiton kuvio on Lesley Stanfieldin kirjasta Kauneimmat neulemallit, malli nro 277. Siinä olikin pitsin malli, jossa langankiertoja ja kavennuksia tuli sekä oikealla että nurjalla puolella, ei siis yhtään "vapaata" kerrosta, jolla voisi vain neuloa menemään. Kiva neulominen oli silti ja valmistakin tuli melko nopeaan!


Muutama sananen tuosta kirjasta Stanfield: Kauneimmat neulemallit (Gummerus). Kirjassa on yhteensä 332 neulemallia kategorioissa oikeat ja nurjat silmukat, palmikot, pitsi- ja nyppyneuleet sekä ristikkäiset silmukat ja muut neulokset. Minun mielestä kirja on aika kiva perusteos, joka on hyvä löytyä hyllystä, koska ainakaan itse en osaa neulemalleja kehittää. Olen käyttänyt neulemalleja muutamiin sukkiin, lapasiin ja nyt tähän peittoon, ja tyytyväinen olen.

Leppoisaa sunnuntaita!