Pellavahousut nro 2

Olipas kiva, että edellinen kirjoitukseni kirvoitti kielenkantoja, ja hienoa, että joku muukin oli huomannut siteeraamani artikkelin. Loistopointteja löytyi kommentista jos toisesta, tykkäsin erityisesti blogeihin liittyen Bereniken ajatuksesta, että blogit ovat myös niin kuin sähköisiä lehtiä, joissa sisältö on juuri minua varten eikä tule kaupanpäällisinä "hutiartikkeleja". Kylläpä blogeissa on tosi paljon hyvää :) Mutta nyt takaisin käsitöiden maailmaan, nimittäin viikonloppuna valmistui toisetkin pellavahousut.

Veljeni tilasi minulta reilu vuosi sitten pellavahousut. Housut ovat olleet niin kovassa käytössä, että nyt tuli uusi tilaus samoin speksein - vaaleaa pellavaa ja kuminauhat lahkeisiin. Kaavana edelleen toimi hyväksi havaittu Joka tyypin kaavakirjan leveän housun kaava etutaskuin. Tällä kertaa jätin hiukan enemmän tilaa lahkeisiin (viimeksi piti tehdä vähän korjausliikettä, kun innostuksissani ompelin housuista hiukan turhan tiukat).

Tässä hiukan esimakua yhdestä isosta urakasta, joka on loppusuoralla. Hohoo, mikäs sieltä onkaan tulossa? Jätetään se tulevaisuuden näytettäväksi. Taisi Nipsulle iskeä läheisyyden- ja huomionkaipuu, kun piti möngertää tuohon minun ja käsityön väliin...

Nyt alkaa meidän huushollin pidennetty viikonloppu maaseudun rauhassa - Isäntä häipyy kalakoskien ääreen ja minä nautiskelen eläintarhan kanssa mökkielämästä.

Siispä: mainiota ja rentouttavaa viikonloppua ja sen odotusta!

3

Pellavahousut ja paatos käsitöiden tärkeydestä

Kirjahyllyssä on ollut tehtävien käsitöiden pinossa jo pitkään pellavahousun kaava Suuresta käsityölehdestä 6-7/2008. Sopiva kangas on vain uupunut, mutta se ongelma korjaantui Tallinnan reissulla - mukaan tarttui Abakhanin palalaarista kolmen metrin pala tummansinistä ohutta pellavaa hintaan 8 €! Viikonlopun säätiedotteen näyttäessä lämpöisiä lukemia, totesin, että hommaan oli ryhdyttävä nyt eikä kohta.

Ainoa ongelma tässä projektissa oli tuo kasvava vatsakumpu - tuntuu turhauttavalta tehdä mitään vaatteita, joita käyttäisin vain seuraavan (noin) kuukauden. Päätinpä - jälleen kerran - soveltaa! Siinä vaiheessa, kun lahkeet ommellaan yhteen, päätin jättää keskietusauman ompelematta. Sauman sijaan ompelin siihen väliin trikoisen kolmion, jonka voin sitten poistaa palauduttuani entisiin mittoihini - tai edes sinne päin. Arvioin vatsani koon hipihiukkasen liian suureksi, joten korjausliikettä piti trikookolmiossa tehdä kuminauhalla. Toistaiseksi housut myös laskeutuvat aika alas, joten housujen lahkeensuihin lisäsin kuminauhan pitämään housunpuntteja ylhäällä likaantumasta ja aiheuttamasta kompastumisia. Housujen malli on ihana! Sopivan löysä ja "kinnaamaton", sisäsaumoihin muodostuvat pussit ovat hauskan ilmavat, näyttää juuri sopivasti kesäisen boheemilta alibabahenkisyytensä kera. Näitä passaa pitää päällä kuumemmallakin säällä!

Uusimmassa Opettaja-lehdessä (21/2012) oli mielenkiintoinen juttu kestävästä kehityksestä vaatteissa (mikä on kuulemma hyvin jälkijunassa). Siinä haastateltu yliopistonlehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen varoitteli mm. siitä, että kaupassa myytävissä tuotteissa saatetaan vedota luontoystävällisyyteen, vaikka "siinä saattaa olla luontoystävällistä vain jokin napinkokoinen asia". Varoituksen sana osoitettiin viherpesua kohtaan, jolloin luontoystävällisyys jää vain markkinointikeinoksi. Käsityöntekijän näkökulmasta iski seuraava Koskennurmi-Sivosen kommentti:

"Käsityönä tai pieninä sarjoina tehtyjen vaatteiden ostaja voi edes jotenkin hahmottaa tuotantoprosessin. Hän voi ehkä sen verran samaistua prosessiin osallistuvien ihmisten osaan, että osaa arvostaa heidän työtään."

Vaikka kankaat ja materiaalit tuntuvat välillä vähän turhankin kalliilta ja usein käy halvemmaksi painella massatuotantovaatekauppaan, olisi hyvä muistaa tämä luonto- ja ihmisoikeusnäkökulma. Voisin kuvitella, että on ekologisempaa kuljettaa Suomeen kangaspakkoja kuin valmiita vaatteita, jotka ovat jo pelkkänä kankaana matkustaneet ympäri maailmaa. Itse tehdyn vaatteen takana olevat työolot ja -tunnit ovat taatusti selvillä. Käsityöläisten arvostuskin kasvaa vauhdilla, kun nuppineulat osuvat omiin sormiin. Viime aikoina myös arvostukseni kaikkia käsityöbloggaajia kohtaan on kasvanut - tosi moni tekee tosi upeita ja hienoja juttuja. Vaikka moni, minä mukaanlukien, bloggailee käsitöistä omaksi ilokseen ja pitääkseen päiväkirjaa omista tuotoksista, tuovat käsityöblogit esille sen tuotantoprosessin, joka on vaatteiden taustalla. Käsityöblogit myös lisäävät käsitöiden arvostusta. Tänä päivänä niiaan ja tsemppipeukutan kaikkia käsityöblogikirjoittajia! On hienoa, että käsitöiden asialla on näin paljon hienoja ihmisiä! Yritetään yhdessä saada tätä käsityö- sekä käsityöblogimaailmaa muillekin tutummaksi!

Ihanaa kesäpäivän jatkoa kaikille!

13

Tuunattu hellemekko

Kangasvarastoissani on piiitkäään lojunut ihana punainen kesähame, joka minulla oli 10-vuotiaana. Muoto oli vuosimallia ysäri eikä hame muutenkaan ole mallinsa puolesta iskenyt vuosikausiin. Tuunaamisen aloitinkin ehkä viisi vuotta sitten, jolloin purin kuminauhan hameensuusta pois ja ompelin ylhäältä alas ulottuneen nappikaitaleen kiinni (ja napit talteen toki), mutta homma jäi kesken. Nyt ajattelin tuunata hameen loppuun, meinaa kotimme on jo nyt Lämmin eikä kotona bikineissä hengailua viitsisi aloittaa jo toukokuussa.

Pientä rypytystä eteen ja taakse, kanttinauhalla yläreunojen huolittelu ja olkaimet (mallia sain vanhasta kesämekosta), ja ikivanha Mummin vyö käyttöön - avot. Ainoa kustannuserä tässä mekossa oli kanttinauha, jota kului ehkä parisen metriä. Karnaluksista ostamani 25 metrin kanttinauharulla maksoi 3,90€ eli siis hintaa mekolle tuli n. 30 senttiä! Ei hinnalla pilattu, sanoisin. Lapsuuden jäljet näkyvät mekossa, pari reikää pitäisi korjata. Mutta kun on kesä, niin ei jaksa pingottaa, eiköhän ne reiät sinne helmojen joukkoon häviä.

Nyt on hellemekko ja makuuhuoneessa uusi ilmastointilaite. Helteet saa tulla!

4

Kangaskortti + kukan ohje sekä haaste

Lauran korttihaasteessa piti tällä viikolla haastaa itsensä tekemään jotain, mitä ei ollut aiemmin tehnyt. No ajatukset lähtivät hiukkasen keulimaan ja keksin, etten ollut ikinä tehnyt korttia pelkästä kankaasta. Tuumasta toimeen. Kukka syntyi organzahenkisen verhon jämäpalasta, helmi on puretusta korusta ja muut kankaat ovat muista töistä jääneitä kangastilkkuja - täyttä kierrätystä siis. Ei nyt ehkä maailman käytännöllisin kortti, eikä myöskään viimeistellyimmän näköinen, mutta enpä ole toista tällaista tehnyt saati nähnyt eli haasteeseen vastattu!

Organzakukkia voisi tehdä koruiksi tai asusteiksi muutenkin. Näin se siis syntyy: Kaksi kappaletta kolmea eri kokoista epämääräisen pyöreää kangaslätyskää, kynttilän avulla reunojen poltto, ja langalla yhteen, päälle helmi koristeeksi - erittäin helppoa!

Tulipa eteeni myös toisenlainen haaste.

Sama haaste plumpsahti minulle kolmesta blogista, kiitoset Missä neuloimme kerran, Elämää ja eskapismia ja Pellavasydän. Kussakin blogissa oli 11 kysymystä, joihin tuli vastata, keksiä 11 uutta ja haastaa 11 uutta blogia. Sanoisin, että pirullisen iso tuo numero 11. No minä sovellan nytkin, niin kuin (liian) usein kaikissa käsityöjutuissanikin - vastaan yhteensä 11 kysymykseen (käsityöharrastukseni näkökulmasta), keksin 11 uutta ja haastan niin monta kuin jaksan :)

Missä neuloimme kerran kysyi:

1. Minkä värisiä neuleita kaappisi pursuavat? Pääväri vaatekaapissani on musta. Yritän aina aika ajoin päästä tästä "värivammastani" eroon tekemällä ylläriväriostoksia niin langoissa kuin kankaissa. Mustia lankoja saati kankaita ostan aika harvoin.

2. Paljasta jokin ihastuttava tai omituinen käsitöihin liittyvä tapasi. Levittäydyn. Ruokapöydälle, sängylle, sohvalle, lattialevittäytymisestä olen parantunut. Tällä huonolla tavallani teen erityisesti järjestelmällisyyttä ja siisteyttä rakastavan Isännän hulluksi.

3. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla? Lukisin. Rakastan kirjoja! Mietin joskus, että saisinkohan luettua enemmän, jos perustaisin kirjablogin. Päädyin siihen, että satsaan kaikista rakkaimpaan harrastukseeni, käsitöihin. Kirjoja luen julkisissa ja ennen nukahtamista.

4. Mikä supervoima sinulla olisi elämästäsi kertovassa sarjakuvassa? Päätä huimaava nopeus. Käsitöissä suurin ongelma lienee ajan rajallisuus. Jos olisin supernopea, ei tätä ongelmaa olisi!

5. Mikä sinulle on suurin haaste neuleprojekteissa? Vihaatko kantapäitä, tuskailetko pitsikaavioiden kanssa vai mikä tuottaa eniten päänvaivaa? Palmikoihin en koske. Se tosin johtuu siitä, etten erityisemmin pidä siitä, miltä palmikot näyttävät. Se taito kyllä täytyy kuitenkin jossain vaiheessa opetella.

Pellavasydän kysyi:

6. Parasta blogin pitämisessä? Motivaatio, jota se antaa käsitöihin. Kommentit ilahduttavat ja rohkaisevat vaikeankin työn edessä.
7. Mikä käsityö ei onnistu yrittämisestä huolimatta? Puutyöt. Lähtökohtaisesti kartan kaikkea, mistä tiedän, etten tule osaamaan ilman kyyneliä. En siis tartu sahaan.
8. Minkä käsillä tekemisen hallitset parhaiten? Kyllä sitä kaikessa on kehittymisen varaa aina. En halua jämähtää yhden tekniikan naiseksi.
9. Onko olemassa naisten ja miesten töitä? Mitä siis ajattelet miehistä, jotka virkkaavat pitsiä ja onko se sama, jos nainen korjaa moottoreita? Anti mennä vaan, jos taitoa ja intoa riittää. Meillä Isäntä on niin mies ja minä taas niin nainen, että ihan suosiolla meillä harrastetaan perinteistä naisten työt - miesten työt -jaottelua, tykkään.

Elämää ja eskapismia kysyi:

10. Mitä haluaisit tehdä elämässäsi, muttet ole uskaltanut? Maton. Se tosin vaatisi vähän järeämmät välineet, joita nyt ei ole hollilla.
11. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian,  mikä se olisi? Käsityötarvikkeiden tulisi ehdottomasti olla halvempia! On kurjaa, että melko usein kaupasta valmiina (ja riistotyövoimalla valmistettuna) ostamalla saa saman asian halvemmalla kuin jos tekisi itse. Senhän pitäisi olla ihan päinvastoin!


Minä puolestani kysyisin seuraavia (adoptoin myös muutaman kysymyksen, joihin itse vastasin):
1. Onko sinulla ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kestää ja kestää? Jos on, niin mikä?
2. Mikä on heikkoutesi tai heikoin lenkkisi? Lankakaupat vai jokin tekniikka?
3. Mikä taas vahvin osa-alueesi?
4. Mikä on vielä tekemättä/opettelematta?
5. Eräs ventovieras nainen kysyi minulta kerran: "oletko sinä sinkku vai miksi sinä teet käsitöitä?" Heitän kysymyksen siis eteenpäin, miksi teet käsitöitä?
6. Mitä puuttuu useimmiten, materiaaleja, rahaa, aikaa, ideoita vai jotain aivan muuta?
7. Mitä teet jämälangoista ja -kankaista?
8. Onko jotain tekniikkaa, johon et koske pitkällä tikullakaan?
9. Paljasta jokin ihastuttava tai vihastuttava käsitöihin liittyvä tapasi.
10. Mitä väriä päätyy materiaalivarastoihisi tahtomattasikin?
11. Mikä on seuraava projektisi?

Haastan seuraavat blogit mukaan:
Bereniken hiukset
ctrl/error
Hääräämö
hanna-naa
Katjun kannoilla
Pitkä lanka
By Kirsikka
Sukkasillaan

Nyt kesämekon ompeluun!

8

Puupeitto pötköttelyyn

Edellisestä tilkkupeitostani tuli vähän liian aikuisen värinen pötköttelytarkoitukseen vauvalle. Sainkin idean tilkuista tehdystä puusta. Veljeni piirsi minulle mainion puun kaavan ja siihen vielä linnun. Siinä olisi sitten värejä, mitä katsella. Osa lehdistä on kaksipuoleisia ja kiinni vain keskeltä, peitossa on siis myös mihin tarttua!

Peitossa riitti hommaa - en ole ennen tehnyt minkäänlaista aplikointityötä. Työ neuvoi onneksi tekijäänsä tälläkin kertaa. Hommaa riitti siitäkin syystä, että jokainen lehti on erilainen ja omalla piirretyllä paikallaan. Taidetta siis suorastaan.

Luin kylässä ollessani kaverini tilkkutyökirjaa (olisikohan ollut Kajsan iloiset tilkut). Kirjassa kerrottiin, että aplikoida voi myös lyhyellä suoralla tikillä. Koska aplikointi on minulle vielä aika vierasta, päädyin tiheän siksakin sijaan käyttämään tuota suoraa ommelta. Suurimpien kuvioiden kiinnittämiseen käytin liimanauhoja, joita tulee Ikean verhopakkausten mukana verhon lyhennystarkoitukseen, tulipa nekin hyötykäyttöön.

Nautitaan ihanasta linnunlaulusta ja lähenevästä kesästä!

10

Pellavatunika

Kesän lähestyessä on alkanut tehdä mieli pukeutua muuhunkin kuin siihen turvalliseen mustaan. Tarkastelin kangasvarastoja ja vanhoja käsityölehtiä. Päädyin käyttämään ystävän Venäjältä tuomaa vaaleaa pellavaa ja sopiva ohje löytyi Suuresta Käsityölehdestä 6-7/2009. (Ilmeisesti) kookospähkinästä tehdyt napit ostin Tallinnan reissulta, Karnaluksista. Vuorossa siis tunika!

Tunikaa muokkasin ohjeesta ihan hieman: pidemmät hihat, yksi nappi enemmän (10) ja lyhyempi vyö. Hihat olisivat voineet tosin olla vielä vähän pidemmät. Malli istuu mielestäni nätisti. Niinkin pieni seikka kuin se, että selkä on ommeltu kahdesta kappaleesta, voi saada tunikan istumaan selästä niin paljon paremmin! Ja mikäs mukavampaa kuin se, että tämä paita mahtuu nyt raskaanakin päälle, vaikkei virallinen raskauspaita olekaan. Aion kyllä käyttää tätä myöhemminkin! Ohje oli selkeä ja helppo seurata, silitysrauta oli tässä hommassa ylin ystäväni! On kiva huomata, että pikkuhiljaa alan onnistua käsityölehden "kahdenkin pallon" ohjeissa - kai se ohjeen lukeminen ja silitysraudan käyttäminen kannattaa. Milloinkohan sitä uskaltaisi siirtyä "kolmen pallon" ohjeisiin?

Nyt vain kesähelteitä odottelemaan!

8

Käsityöreissu Tallinnaan - vinkit pikareissuun

Muut lähtevät Tallinnaan ostamaan viinaksia, minä tyttö lähdin Laura-ystäväni kanssa ostamaan käsityöhärpäkkeitä! Vastaavanlaisia postauksia näkyy aina silloin tällöin muissakin käsityöblogeissa, enkä ihmettele - käsityötarvikkeet ovat oikeasti paljon halvempia Tallinnan ihmeellisessä käsityömaailmassa. Ajattelin kuitenkin sanoa muutaman sanasen sellaisesta reissusta, joka onnistuu päiväristeilyn yhteydessä, jolloin maissaoloaikaa on vain nelisen tuntia. Eli vinkit pikareissuun! (Digijärkkäri jäi kotiin, koska laukku piti pitää mahdollisimman kevyenä ostoksia varten, kurkkikaa kuvia muista blogeista.)

1. Ota selvää ja tee suunnitelma! 
Ota selvää, missä haluat käydä, miten sinne pääsee ja onko lähellä joitain muita liikkeitä. Lähekkäin sijaitsevat liikkeet mahdollistavat tehokkaan reissun. Meidän matkasuunnitelmamme eteni seuraavasti:
1) Satamasta ratikka 2 (pysäkki mantereen puolella suuntananaan Ülemiste) pysäkille Autobussijaam.
2) Pysäkiltä hiukan "takaisinpäin", tien vasemmalla puolella Löng ja Löngast/Wool&Woollen -liike (Tartu Mnt. 60). Siellä on mm. Dropsin lankoja - nekin hiukan Suomen tasoa halvempia.
3) Kadun toisella puolella klassinen Karnaluks (Hermanni 1, C-rappu, rohkeasti sisään, Karnaluksia ei mainosteta ulospäin). Varaa tänne eniten aikaa, koska täältä löytyy käsitöihin kaikki mahdollinen ja liikkeen läpikäyminen vie aikaa!
4) Abakhan -kangasmyymälä (Tartu Mnt. 63) Karnaluks-rakennuksen toisella puolella.
5) Kävellen samaista Tartu-tietä pitkin keskustaan supermainioon ja melko huokeaan Vapianoon syömään (Hobujaama 10), Kalevin tehtaanmyymälään (Roseni 7),  ja satamaan (josta saa ostettua sen tuliaisputelin Isännälle).
Kattava sepostus Tallinnan (muistakin) käsityöliikkeistä löytyy vaikkapa täältä, Kristiinan silmukat -blogista.

2. Tee ostoslista!
Viimeistään Karnaluksissa sekoaa pää, koska siellä jos missä on paljon ja kaikkea! Jollain tavoin pysyy tolkku aivoissa, kun on kotona valmistautunut ja tehnyt listan puuttuvista tavaroista ja asioista, jotka haluaa ostaa. Itselläni oli lista, jota järjestelmällisesti kävin läpi ja yliviivasin. Jos haluat lankoja, kannattaa käväistä Karnaluksin nettimyymälässä tsekkaamassa, mitä saattaa löytyä (netissä voi selailla myös Abakhanin valikoimia). Lankoja on niin järjettömästi, ettei niiden järjestelmällisestä läpikäymisestä tule yhtikäs mitään. Edellisellä Karnaluksin reissulla koko aika meni oikeanlaisen langan löytämiseen ja kaikki muu jäi ajanpuutteen vuoksi näkemättä, hiplaamatta ja ostamatta. Tällä kertaa ainoa Karnaluksista ostamani neulontalanka oli yksi kerällinen Novitan Puroa.

3. Älä palaa, jätä seuraavaan kertaan!
Erityisesti Karnaluksissa kassalle jonottaminen kestää helpostikin puoli tuntia ja enemmän. Yritä siis haalia kaikki mahdollinen kerralla, nimittäin kahta kertaa ei kannata jonottaa. Minua jäi kaduttamaan, etten käynyt läpi kunnolla helmiosastoa, enkä ostanut yhtä koristenauhaa ja yhtä kangasta. Ne jäivät odottamaan minua seuraavaan kertaan. Ja usko pois, kuka tahansa käsityöaddikti, joka tuolla käy, palaa varmasti joskus takaisin!

4. Vältä heräteostokset!
Karnaluksista löytyy kaikkea ihanaa. Rahapussini onneksi lopulta pidin pääni kylmänä enkä ostanut aika montaa söpöä kangasta tai asiaa. Olisin ostanut nimittäin ne vain siksi, että ne oli söpöjä eikä mielessä ollut valmista kaavaa tai ohjetta, mihin ne olisin käyttänyt. Sitä paitsi heräteostoksiin kuluu aikaa, joka on pois taas niiltä asioilta, jotka lukee listassa.

5. Varustaudu!
Vesipullo ja verensokerinnostatushätävara voivat olla tarpeen. Myös hyvä, huumorintajuinen, voimaannuttava ja tarvittaessa makutuomarointia antava seura on aivan ehdoton! Yksin olisi mälsää. Käsityökaupoissa nähtyjen miesten ilmeitä tulkittuani suosittelen, että älkää raahatko niitä raukkaparkaisäntiä mukaan! Siinä menee pilalle niin isäntien päivä kuin rouvien shoppailureissu.

6. Mitä tekisin toisin?
Olin pettynyt Abakhaniin. Laatu oli vähän sitä sun tätä enkä osannut luottaa aina kankaan tietoihin. Liike oli muutenkin hieman sekava. Sieltä tosin saattaa löytyä löytöjä kuten n. 3 m tummansinistä pellavakangasta 8 eurolla. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla KangaDzungelia (Tartu mnt. 35), joka oli matkan varrella, mutta johon ei riittänyt voimat/aikaa poiketa.
Toinen toisintehtävä asia: en enää naura yhdellekään, joka varustautuu käsityöreissuun lentolaukun kera. Vähintäänkin hyvä reppu kannattaa ottaa mukaan! Minulla oli olkalaukun lisäksi toinen olkakassi mukana. Niihin sain tungettua suurimman osan ostoksista, ettei käsissä tarvinnut kantaa, mutta reppu olisi ollut ehdottomasti paras ratkaisu. Tai se lentolaukku.

Tässä on koko päivän saaliini, yhteiskustannuksiltaan n. 100€. Reissukulut tuli säästettyä jo pelkässä pellavassa, yhteensä 5 metriä maksoi n. 30€, hihii.

Eli rohkeasti reissuun!

6

Kankaanpainantaa - bändipaitoja

Isäntä on pyytänyt iät ja ajat, että painaisin hänelle bändipaidan. Vaikka meillä kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, tuo bändipaitapyynti oli nimenomaan ruotsalaiselle punk-bändille Raised Fist. Bändipaita on jäänyt tekemättä, kunnes Isäntä keksi hiljattain, että hei, vauvallahan pitää olla sellainen myös! Mukavaa kontrastia paitaan toisi se, että (hyvin oletettavasti) tuleva perheenjäsen on tyttö. Miehinen innostus vauvamme vaatevarastoa kohtaan oli niin hellyyttävä, että en voinut kieltäytyä.

Niinpä eilen painelimme hennesille, ja sieltä mies valitsi sitten sen söpöimmän vaaleanpunaisen mekon kankaanpainantaa varten. Mekossa ja Isännän omassa paidassa tulisi olla nyrkki ja bändin nimi. Itse lisäsin mekon helmaan vielä kyseisen bändin yhden biisin kertosäkeen (joka ei mahtunut valitettavasti ihan kokonaan). Oikeastaan on aika hellyyttävää ajatella, että pienen tytön mekossa lukee yhteiskunnallinen kannanotto siitä, miten me ihmiset tuhoamme rahan takia armasta maapalloamme.

"... until we're mentally ill."

Tein nyrkistä sabluunan, tekstiin käytin kirjainleimasimia. Muutama vinkki kankaanpainantaan leimasimilla:

- Paras tulos tulee, kun tuputtaa sienellä kangasvärin kirjaimeen. Näin voi myös varmistua siitä, että maalia on joka puolella kirjainta (kirjaimen uudelleen painaminen on hyvin haastavaa ilman pesua).
- Musta väri vaalealle pohjalle toimii paremmin kuin valkoinen väri mustalle. Valkoista väriä olisi tullut olla paljon enemmän, jotta se erottuisi mustasta, mutta leimasimeen ei väriä voinut laittaa enemmän ilman, että lopputulos olisi ollut suttuinen.
- Kangasväri jämähtää leimasimiin klöntsiksi! Eli jos runoilee pitkiäkin pätkiä, kannattaa leimasimet pestä välissä, niin saa loppuun asti tarkemman lopputuloksen. Ja leimasimet kannattaa ehdottomasti pestä koko homman lopuksi, niin niistä on iloa joskus muulloinkin.
- Ja vielä huomio sabluunasta: jotkut sabluunat toimivat näköjään vain "tietysti" päin. Eli nyrkki erottuu mainiosti, kun se on painettu mustalla vaalealle pohjalle, mutta kas kummaa, sama sabluuna on tosi epäselvä, kun se onkin vaalealla painettu mustalle. Enpä ollut tuotakaan tullut ajatelleeksi! Onneksi Isännän paita on kuulemma treenitarkoitukseen, niin ei haittaa tuo epäselvyys :)

Nyt on bändipaita - molemmille!

Auvoista äitienpäivää!

7

Virkatut kalvosinnapit

Saunamyssyn tilaaja tilasi minulta myös virkatut kalvosinnapit miehelleen lahjaksi. Enpä ollut tuollaisia ennen tehnyt, mutta testailujen kautta löysin hyvän kombinaation langan paksuutta (langan vyöte hävyyksissä, joten nimettömäksi jää) ja koukun kokoa (1,0 mm).

Pyörylät valmistuivat kiinteistä silmukoista. Keskuskohdan sain kireäksi sillä, että ketjusilmukkaympyrän sijaan pyöräytin langan "hännän" ympyräksi ja virkkasin ensimmäisen kerroksen pelkkään lankaan. Hännästä sai sitten vedettyä ja kiristettyä ketjusilmukoita tiukemmaksi ympyräksi. Kalvosinnappipohjia löytyy mm. täältä. Tilaaja toivoi aluksi virkattua lehteä tai köynnöstä, mutta sellainen ei tuohon 12 mm aihioon millään mahtunut, vaikka yritin ompelukonelangalla ja 0,60 mm puikolla monenmoista lehteä. Onneksi hän oli tyytyväinen myös näihin!

Vaikka kalvosinnapit ovat tosi yksinkertaiset, tuo virkattu pinta saa minut hymyilemään. On aina hauskaa, kun näkee jotain virkattua uudessa kontekstissa.

3

Saunamyssy

Ystäväni tilasi minulta saunamyssyn lahjaksi miehelleen. Meinasi mennä sormi suuhun, kun meillä ei tuommoisia ole koskaan käytetty. Pikainen googlauskierros ja pari kilautusta kaverille - sain vinkiksi, että villainen hattu olisi paras. Varastoista sattuikin löytymään vanha villapaita, jonka olin ihan tarkoituksella kutistanut tulevaisuuden (edelleen toteutumatta jääneeseen) projektiin. Helpon pipon kaavan löysin suuresta käsityölehdestä nro 2/2007. Sitä sitten vähän suurensin.

Paidan helmaresorista sai mainion reunuksen pipolle. Sisäpuolelle tein vuorin puuvillakankaasta, jos lahjansaajan pää sattuu olemaan yhtä kutiseva ja villalle arka kuin omani. Yhteen kylkeen kirjoin pari koivunlehteä.

Olipa hauska tehdä jotain, mitä ei ehkä muuten olisi tullut tehtyä. Mitäs sitten loppupaidasta tekisin?

Auringonsäde viikkoon!

4

Minitilkkutäkki

Pikkuhiljaa koti valmistautuu vauvaisaan elämään - pyrin käymään listaa läpi, että mitä sitä vielä pitäisi hankkia ja tehdä. Koska huushollimme karvakaverit ovat uteliasta sorttia, piti vauvan sänkyyn tehdä päiväpeitto sängyn suojaksi. Ajattelin, että vauvat kun tykkäävät selkeistä väreistä ja rajoista, olisi tilkkutyön paikka. Viime tilkkutyöstä onkin aikaa.

Ideaa sain hieman Suuresta Käsityölehdestä nro 2/2001 - siellä oli vauvalle tehty samankaltaisella kuviolla peitto. Lisäsin tosin hieman mausteita eli mm. nuo mustat raidat väliin. Värimaailma ei ole kovin vauvaisa ja sille on monta syytä; Meillä ei ole tilaa vauvan omalle huoneelle, johon voisi valita jonkun hempeän värityksen, en löytänyt oikein muita mieleisiä yhteensointuvia kankaita kangasvarastoistani, ja lisäksi tykkään yhtenäisestä sisustuksesta. Näinpä täkkiin päätyi jäljelle jääneet kankaat olohuoneen tyyny-/lampunvarjostinprojektista (ainoa uusi asia tässä peitossa on sen sisällä oleva täyte - eli aika edukas käsityö). Toisaalta ei ehkä vahvasta värimaailmasta ole haittaa - vauvat tykkäävät tutkimusten mukaan mm. punaisesta (väreistä vauvojen silmin voi lukea mm. täältä). Ja se värikkäämpi pötköttelypeitto on sitten erikseen, siitä lisää piakkoin :) Nyt riippukehto päiväpeitolla suojattuna odottaa uutta käyttäjäänsä!

Seuraava ompeluprojekti odottaa kankaana silityslaudalla. Se osoittautui sopivaksi väijymispaikaksi Naville - mikäs sen mukavampaa kuin vaania kankaan alta silityksen tahtiin liikkuvia emännän varpaita!

Keväisää viikonlopun jatkoa!

9

Henkari vauvanvaatteille + ohje

Vauvanvaatteita on alkanut kertyä meidän huusholliimme. Jotkut niistä ovat niin syötävän söpöjä, että halusin laittaa niitä esille, mutta ongelmaksi nousi ripustaminen - ei mitkään minivaatteet mahdu aikuisten henkareihin! Onneksi vauvanvaatteet ovat niin pieniä ja kevyitä, että mitään kovin vahvaa henkaria ne eivät vaadi kannattimikseen. Eli kynä kauniiseen käteen ja luovaksi!

Tulostin tämän A4-koossa.

Jos teet henkareita itse, näitä tarvitset:
Voimakasta kartonkia tai aaltopahvia
Kangasta
Liimaa
(Maalarinteippiä)

Homma etenee näin:
1. Leikkaa vahvasta kartongista koko henkari ja lisäksi vielä pelkkä ripustusosa.
2. Leikkaa kankaasta kaksi kappaletta henkarikuviota. Huomaa, että toinen kappaleista tulee peilikuvaksi.
3. Liimaa ripustusosa kokonaisen henkarin ripustusosan päälle. Voit vielä vahvistaa maalarinteipillä ripustusosan reunat.
4. Liimaa kangas molemmille puolille kartonkihenkaria.
5. Tadaa, sinulla on minikokoinen henkari!

Nyt voin fiilistellä ihania vauvanvaatteita ja jännittävää elämänvaihetta, joka on edessä päin!

3