Sivut

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kangasvaraston tyhjennystä - muistikirjoja, sydämiä, kassi ja roolivaatteet

Menin mokoma tekemään vuosi sitten uudenvuodenlupauksen, että vuoden 2011 jälkeen kaikki kankaani ja lankani mahtuisivat yhteen isoon matkalaukkuun. Köpsästi kävi tämän lupauksen kanssa. Sain serkultani pari säkillistä kankaita ja tädiltäni vanhoja lakanoita ja muita kankaita laatikollisen. Nyt siis minulla on kankaita matkalaukun lisäksi myös kolme laatikollista (joista onneksi kaksi on aika pieniä laatikoita). Paljon löytyy siis kivoja kankaita, mutta kun niitä ei ole itse hankkinut tiettyä tarkoitusta varten, välillä on haastavaa keksiä, mitä niistä tekisi. Lauantaina päätin pitää vapaapäivän kouluhommista ja ajattelin vain alkaa tehdä ja nauttia käsitöistä!





Muistikirjat saivat kangasta päälleen.


Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi tein ripustettavia sydämiä. Nauhat ovat suurimmaksi osaksi ostetuista paidoista talteen otetuista ripustusnauhoista, kierrätystä siis.


Varastoista löytyi yksi kangas, johon olin painanut joskus muinoin Lenny Kravitzin kuvan. Kankaasta tuli tukeva kauppakassi!


Veljenpojalle syntyi leikkeihin silmikko ja viitta (osviittaa sain Suuresta Käsityölehdestä nro 2/2007)
- niillä voi leikkiä taikuria, Batmania tai vaikka Ninjagota. Tosin satiini, josta nuo ompelin, on vihoviimeinen matsku ommeltavaksi! Onneksi pikkupoika ei varmaan kauheasti tuijottele saumoihin, vaan antaa mielikuvituksen viedä. Satiinin ompelu olisi ollut aivan mahdoton tehtävä ilman päärmäysjalkaa! Ja kuvan ottaminen lattialla mahdotonta ilman kuvaan punkevaa kissaa!

Nyt on kankaita ihan pikkuisen vähemmän! Nyt on enää 2,5 laatikollista tuhottavaa :) Vaikka yritän päästä tavoitteeseeni, en ota paineita. Käsitöiden tekemisen tulee aina olla hauskaa, niin kuin tänä viikonloppuna!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Käpypitsikorut

Innostuin taas kaivamaan käpypitsikävyn esiin, se kun on niin kätevä ja pieneen tilaan menevä, siis sopii hyvin luennoille ja automatkoille! Tällä kertaa ajattelin testailla helmiä käpypitsissä ja mallin otin omasta päästä.


Sama piti kokeilla myös valkoisella värillä, mausteena helmiäismuovihelmet ja toisessa (ehkä hiukan kestävämmät) lasiset siemenhelmet.




Puodista nämäkin saatavilla.

Ihanan rentouttavaa launtaita!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kestovanulaput

Minua on aina jollain tapaa vaivanneet kertakäyttöiset asiat. Jos on ollut joku toinen, kestävämpi ja ehkä jopa pidemmän päälle halvempi, tapa tehdä asiat, olen aina pyrkinyt tekemään niin. Nytpä sain oikein huippuidean, eli päätin korvata pumpulin ja vanulaput Kestovanulapuilla. Ostin Eurokankaasta valkoista flanellia (vanulappujen värille uskollisena), ja ompelin n. 6 cm halkaisijan ympyröitä aina kaksi yhteen suoralla ompeleella (siksak oli niin ruma). Värillistä lankaa käyttämällä sai mukavan piristeen kestovanulapun reunaan.


Tein aluksi säilytys-/pesupussin yksinkertaisesta harsosta. Sen lisäksi että harso oli aika työläs käsitellä, se ei kestänyt kovin hyvin kovaa pesua, ruttaantui ja nuhjaantui. Olen tässä muun pyykinpesun ohessa testaillut pesupusseja ja lämpötiloja ja tullut siihen tulokseen, että vanulappu tulee yhtä puhtaaksi kangaspussukassa kuin verkkomaisessa pesupussissa, joten tein pellavahousuista yli jääneestä kankaasta kangaspussin. Jos vanulappua käyttää meikin poistoon, kovempi lämpötila (60°) on kylmempää (40°) tehokkaampi (tosin meikkivoide lähti aika huonosti kummassakaan). Itsepä onneksi käytän vanulappuja lähinnä naamanpesun viimeistelyyn, niin meikkijäänteet eivät ole minulle ongelma.


Flanellia jäi minulla niin paljon yli, että taidan pistää puodin puolelle myyntiin näitä kestovanulappuja muidenkin iloksi (olin yllättynyt, etten löytänyt tällaisia mistään myynnissä).

Ihanan raikkaita talvituulahduksia uuteen viikkoon!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Puhvihihapusero

Alkujoululomasta päätin vihdoin ommella sen, mikä on ollut ajatuksissa tehdä jo kesästä lähtien. Suuressa Käsityölehdessä 7/2011 oli hauska puhvihihapusero. Ostin jo kesällä söpön harmaakukkaisen kankaan, mutta kesä ja syksy oli niin kiireinen, etten ehtinyt sitä silloin ommella. Ja joululoman alussa sain valmista! Eikö olekin söpö!


Aiemmin ei tuo ompelukone ole oikein minun näpeissäni (omasta mielestäni) pysynyt, mutta nyt oivalsin loistovinkin, jonka avulla tulee siistiä jälkeä: noudatan ohjetta! Ehkä seuraavaksi otan haltuun saumurin, jonka kanssa minulla on jatkuva viha-rakkaus-suhde.
Tässä vielä joulun rippeitä, pikkuenkeli mummolan pihalta mukaan otetun mehikasvin kera.


Viikko on jo puolessa! Mukavaa loppuviikkoa siis!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Paketista paljastui... Lapassormikkaat ja kalvosinnappikukkaro

Tein lapassormikkaat joululahjaksi lankomiehelleni, joka käy talvisin pilkillä. Ajattelin, että voisi olla kätevää saada näpit esiin, ilman että koko käsi on paljaana. Kun olin antanut ne, Isäntä halusi samanlaiset. Kävi sitten klassiset: sormikasvaiheen päätökseen saatuani pyysin Miestä sovittamaan ja huomasimme, että kah, siinäpä on kaksi oikean käden sormikasta. Koulun käsityötunneista traumatisoituneena En purkanut hanskaa (tai sormiosuutta), vaan aloitin uuden (Isäntä sanoi ottavansa mielellään myös pelkät sormikkaat vastaan). Nyt on näpit lämpöiset! (Musta väri ei oikein toimi kuvissa, mutta luonnossa näyttää oikein hyvältä.)


Veljelleni tein hänen pyynnöstään kalvosinnappikukkaron, kalvosinnappeja ja solmioneuloja kun hänellä on ilmeisesti aika monet ja yhtä selkeää säilytyspaikkaa ei oikein ole, varsinkaan reissun päällä. Eli kymmenenlokeroinen pussukka, jonka saa käännettyä kahtia ja naruilla rullalle, kätevää! Sen verran piti tuotekehittelyä tehdä, että vetoketjullinen versio ei toiminut (ei mennyt siististi rullalle). Odotan mielenkiinnolla tietoa, miten tämä toimii käytännössä.


Sellaisia paljastui antamistani paketeista tällä kertaa :)

torstai 12. tammikuuta 2012

Koiran nuttu

Nyt on vihdoin tullut sellainen talvi, että jäätkin kantavat (ainakin paikoin). Se tarkoittaa sitä, että Isännän pilkkikausi alkoi eilen. Nipsu-koiramme on aina Isännän kalareissuilla mukana, viimeksi muutaman päivän reissuun parivaljakko lähti eilen. Pitihän minun Nipsulle tehdä oma takki, että tarkenee jäällä hiukan pidempään! (Todellisuudessa Se Oikea syy taitaa olla vain se, että minusta on kivaa pukea pientä eläintäni :) )


Sopivasti joululomalla veljen vaimon käsityölehtivarastosta löysin sopivan ohjeen ja kaavan koiran nuttuun (Suuri Käsityölehti 4/2005). Kaavaa piti muokata vain hieman (lisätä pituutta ja leikata hiukan jaloille tilaa). Omista varastoista löytyi pala jotain villasekoitekangasta ja jämäfleeceä vuoriksi. Kiinnitystarranauhaan laitoin heijastinta. Jos Nipsu olisi tyttö, niin siihen olisi kyllä päätynyt pitsiä! No, näkyypähän pimeällä tuo meidän otus ja koira sai säilyttää miehisyytensä.


Nipsu ei kauheasti arvostanut talven ensimmäistä sovitus- ja pukemissessiota, lopulta luovutti, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Onnekseni kuulin, että takki ei paljon menoa haitannut sitten jäällä.


Talvimieltä muillekin!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Villatakki eli yksi ikuisuusprojekti päätökseen

Käsityöharrastukseeni kuuluu aina jokin ikuisuusprojekti, pahimmillaan useampi. Ikuisuusprojektiksi EI lasketa niitä ideoita, jotka odottavat kankaina tai lankoina kaapissa - voi jos niin tekisin, niin koko harrastukseni olisi yhtä ikuisuusprojektia! Ikuisuusprojekti on siis työ, jonka valmistuminen kestää vähintään puoli vuotta. Yleensä kauemmin. Noh, nyt on saatu yksi ikuisuusprojekti päätökseen.


Aloitin työn viime keväänä hetken mielijohteesta. Ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 10/2009 (pitsijakku) ja lankana käytin SandnesGarnin Kitten Mohairia (toinen kuin ohjeessa suositeltu). Tein S/M-kokoisen. Ja villatakista tuli aivan liian iso minulle! En tiedä, johtuiko se eri langasta, käsialastani vai suuntaa-antavasta koosta vai pienehköstä yläkropastani. No onneksi minulta löytyy yksi isompi poolotunika, jonka kanssa tämä villatakki passaa ja voihan sitä kotona käyttää lämmikkeenä. Jos liian suurta kokoa ei lasketa, olin muuten ihan tyytyväinen tähän! Mutta taidan kuitenkin pitäytyä jatkossa pienemmissä neuletöissä, niin säästyn pahalta mieleltä.



Talvisiin tunnelmiin!

PS. Kävimme tänään Salon Design Hill Caféssa (Toinen keksi, Turuntie 14, Salo). Mikä Ihana paikka, annokset kauniita ja Helsingin hintatasoon verrattuna huokeita. Harmi, kun en tullut ottaneeksi paahtovanukkaastani kuvaa. Mutta käykää siellä!